Rusinat pullasta!

Rakkaat ihmiset. Näin lähestyvän vapun kunniaksi on aika puhua yhteiskunnallisesti vakavasta ja tärkeästä aiheesta.

Joukkoomme on nimittäin soluttautunut rusinafetissistä nauttiva ihminen. Tuo tyyppi, joka on rusinoittensa kanssa vaanimassa joka elintarvikkeen takana heittääkseen elintarvikkeen joukkoon sinne täysin kuulumattoman komponentin.

Aloitetaan simasta. Mitä helvettiä tekee rusina simassa? Kuka haluaa suuhunsa nesteestä turvonneen löllön? Se on sama kun maistaisi Kanarialta kahden viikon lomalta palaavaa rakkausbloggaria, joka rannalla hölkkäilyn sijaan tulikin ryypänneeksi 14 päivää Sangriaa putkeen. Koneesta astuu kentälle alkoholista turvonnut aikuisihminen kroppa täynnä nesteitä.

Siltä tuntuu simassa lilluva rusina.

Sama rusinafriikki heittelee rusinoitaan pullan joukkoon ja kun pelkkä sokerinen maailma ei riitä, niin johan ollaan rusinaa tunkemassa maksalaatikkoon ja saatana jo leipiinkin.

Rusinalle on paikkansa tässä maailmankaikkeudessa. Kaikille meille on. Esimerkkinä mainittakoon Pekko-elokuvat. Niiden paikka on lukitussa kaapissa. Rusinoiden paikka on pahvisessa boxissa kaupanhyllyllä. Siellä on rusinan hyvä olla, ei esimerkiksi simapullossa.

En minäkään ole änkemässä itseäni paikkaan, jonne en kuulu. Ei ole minun paikkani esimerkiksi catwalk-lavalla tai tanssilattialla. Minun paikkani on sohvalla katsomassa suoratoistosarjoja. Voisin minä olla esittämässä kesän uutta vaatemallistoa, mutta saman efektin se aiheuttaisi kuin rusina simapullossa.

Joten voisiko rusinafetissin omaava siirtyä miellyttävimpiin fetisseihin? Nopeesti ajateltuna yksi mahdollinen olisi alkaa kulkea kotona esimerkiksi poliisin tai nunnan asussa. Voisi puolisokin tykätä.

Rusinoista kun kukaan ei tykkää.