Havaintoja parisuhteesta

Ryppyiseksi asti

22.4.2018 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

@Heini Salminen

Minulta on kysytty mistä tietää, että on parisuhteessa, jossa sinua rakastetaan? Mistä tietää, että itse rakastaa?

”On kyllä hyvä biisi. Kuuntelin tätä kerran yhden bloggarin kanssa uudenvuodenpäivänä. Toivottavasti kuuntelen yhä vuosienkin päästä. Vielä silloinkin, kun olen jo tosi ryppyinen.”

Niin vastasi minulle ihmiseni, kun postasin Facebookiin yhden tärkeän kappaleen. Saman laulun, jota kuuntelimme uudenvuodenpäivänä alasti hänen sängyllään toisiimme kietoutuneina ja ulkona maailma oli muita varten. Meidän maailmamme koostui puolikkaasta osasta sänkyä.

Sellaisesta vastauksesta tietää, että on parisuhteessa jossa sinua rakastetaan.

Ei siitä halunnut mihinkään lähteä. Kolmen juna ehti mennä. Kuuden juna ehti mennä. Yhdeksän junaan oli pakko lähteä. Siltikin kaikkien niiden tuntien jälkeen tuntui siltä kuin jotain olisi jäänyt kesken. Saimme me aikaankin. Ryppyisen lakanan ja sotkuisen tukan. Suudelmien pehmentävät huulet ja ihonalaisen poltteen. Raapivan kosketuksen ja yhteiset lupaukset. Puolenvuorokauden alastomuus tyhjentää ja täyttää uudelleen. Halu ei sammu rakastelemalla. Se syttyy rajummin. Yhteys. Yhteys. Yhteys. Me näemme toisemme suljettujen silmienkin takaa. Vuosi vaihtuu ja me olemme ilotulitus. Pum. Valumme tähtisateena taivaalta ja taivas on kaunis. Illalla toisessa kaupungissa käyn nukkumaan yksin, mutta silti yhdessä.

Sellaisesta tunteesta tietää, että olen parisuhteessa, jossa minä rakastan.

Siinä on ympärillä runsaasti ihmisiä. On menossa juhlat. Annamme toisillemme katseita. Väkijoukon keskeltä näemme vain toisemme. Katsot minua tavalla, jolla kukaan muu ei katso. Ikkunasta heijastuu kevään ensimmäinen valo. Se kohdistuu meitä kohti. Sama aurinko, joka valaisi vuosi sitten. Jokainen valo synnyttää viereen varjon, mutta valo on aina kirkkaampi. Otamme toisiamme kiinni. Katsomme silmiin ja puhe ympärillä on vain pelkkää merkityksetöntä sorinaa. Elämän kauneus yhdessä pienessä hetkessä ja hetkestä muodostettu kuva, joka vastaa sanoitta kysymykseen.

Siitä kuvasta tietää, että on parisuhteessa, jossa ihminen rakastaa toista ihmistä.

Olen rakastunut. Naiseen, jonka tapasin vajaat puolitoista vuotta sitten. Rakastuin häneen ennen kuin olin edes nähnyt häntä kertaakaan. Jos pitäisi käyttää yhtä sanaa kuvaamaan häntä, käyttäisin sanaa sielukas. Sielukkuus näyttäytyi jo hänen lähettämissään sanoissa. Sanoissa, jotka ovat synnyttäneet ympärilleen rakkaustarinan. Tarinassa on mies ja nainen. Nainen on kaunis ja lämmin kuin elokuinen ilta. Mies, joka rakastaa elokuisia iltoja. Hetkiä, jolloin päivä yhtyy iltaan.

Saapuu lempeä syli, josta ei tarvitse koskaan poistua. Siinä sylissä minä tiedän, että rakastat minua. Sanoillasi, katseellasi, kosketuksellasi, kauneudellasi, kannustuksellasi, haastamisellasi, suudelmillasi. Sillä humaanilla tavalla kohdata ihminen, jota sielukkaat ihmiset harrastavat. En minä siinä mitään pelkää tai mitään esitä. Olen ja hengitän yhteistä syvää hengitystä, joka päättyy elämänmittaiseen orgasmiin. En tunne olevani kiinni tai sidottu. Olen silmissäsi kaunis ja rakastettu. Olen vapaa.

Aivan kuten lukijani, joka minulle kommentoi rakkaudesta, tietäisi tämän kaiken myös: ”Vapautuminen vaatii hyvää itsetuntoa, itsensä hyväksymistä ja armollisuutta. Se vaatii toisen, joka osoittaa, että olet maailman ihanin ja ihmeellisin juuri noin. Se vaatii avoimuutta, halua kokeilla, jakaa, kannustaa ja uskaltaa yhdessä. Ajatuksien ja sanojen tasolla avoimuus on niin vapauttavaa ja seksikästä, että voi kulkea vaikka nunnakaapu päällä ja silti seksikkyys tihkuu sinusta.”

Rakas. Kiitos tästä kaikesta. Kiitos, että olet ollut tukenani niissäkin hetkissä, kun olen ollut jo vajota. Me niin kuuntelemme sitä laulua vielä ryppyisinä. Arvet ja rypyt ovat elämän kauneuspilkkuja.

Niin kuin sinä olet minun.

Kommentit (1)

No toivotaan 🙂 Tai sitten seitsemän vuoden päästä tulee joku ja jonkun pylly, ja vie sinut mukanaan 😉 Elämä on ja elämä ottaa, elämä antaa, elämä myös kantaa ja elämä opettaa. Rakkaus on myös rakkautta itseään kohtaan, ei se että rakastuu aina uudelleen uuteen ihmiseen.

No toivotaan 🙂 Tai sitten seitsemän vuoden päästä tulee joku ja jonkun pylly, ja vie sinut mukanaan 😉 Elämä on ja elämä ottaa, elämä antaa, elämä myös kantaa ja elämä opettaa. Rakkaus on myös rakkautta itseään kohtaan, ei se että rakastuu aina uudelleen uuteen ihmiseen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi