Havaintoja parisuhteesta

Saako seksiä hakea muualta?

12.3.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Eräässä Lars Von Trierin elokuvassa mies halvaantuu tavalla, että on kykenemätön loppuelämänsä ajan yhdyntään. Sairaalassa maatessaan hän päättää antaa vaimolleen luvan harrastaa seksiä muiden kanssa, koska hänestä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että vaimon pitäisi olla hänen halvaantumisestaan johtuen ilman yhtä tärkeää perustarvettaan. Reunaehdoiksi mies laatii kuitenkin sen, että vaimo kertoo seksistä miehelleen, jos hänellä sitä on ollut. Ei pelkästään siksi, että tietäisi, vaan siksi, että hän huomaa kiihottuvansa ajatuksesta, vaikka ei fyysisesti pystykään toteuttamaan enää itseään.

Anna -lehden numerossa kuusi on debatti gynekologi, seksologi ja lääketieteen tohtori Anneli Kivijärven ja seksologiasta väitöskirjaa tekevän Maiju Parviaisen kesken siitä, että onko parisuhteessa oltava seksiä. Yhtenä kysymyksenä heille esitetään, että saako parisuhteessa hakea seksiä muualta, jos sitä ei saa parisuhteessaan tarpeeksi?

Anneli Kivijärvi vastaa kysymyksen suorasukaisesti, että jos toinen ei ikinä anna, saa mennä vieraisiin. Parisuhdeseksi voi pahimmillaan olla vallan välineenä, jossa seksillä uhkaillaan, palkitaan tai yritetään manipuloida toista. Harmittavan usein tässä tilanteessa tullaan siihen, että jos vallan käytön kohde ajautuu tilanteessa vieraisiin vuoteisiin, niin hänestä tehdään tarinan konna ja vallan vääränkäyttäjästä uhri.

Maiju Parviainen vastaa kysymykseen, että jokainen voi toimia seksittömässä tilanteessa omantuntonsa mukaan, mutta ongelmia välttääkseen on hyvä pyytää puolisoltaan lupa muille seksisuhteille. Tämänhän pitäisi kuulua parisuhteen itsestäänselvyyksiin, mutta sitähän se ei toki ole ja sen voi todentaa kurkistamalla tuoreita pettämistilastoja. Ajatus ihmisten onnellisista parisuhteista saa niissä tilastoissa taas kovaa kyytiä.

Muutama vuosi sitten minulle kirjoitti nainen, joka sanojensa mukaan elää täysipainoisessa ja ihanassa parisuhteessa. Hän elää toisessa avioliitossaan ja kirjoittaa elävänsä siinä täysin eri tavalla kuin ensimmäisessään. Siinä hän miehensä kanssa tukahdutti parisuhteen liiallisella kontrollilla, omistamisenhalulla, mustasukkaisuudella ja ajatuskahleilla. Hän kysyy, että minkälainen on parisuhde, jossa päivittäin pitää ajatella parisuhteeseen kuulumattomia asioita, kuten kenen kanssa hänen miehensä on ollut mahdollisesti lounaalla tai puhunut puhelimessa? Eihän hän voi vaatia mieheltään väkisin elää elämää, joka olisi naisen mukaan suunniteltu tai eihän voi koko ajan vahtia puolisonsa jokaista liikettä.

Toisessa avioliitossaan nainen havahtuu rakkauden yllätyksellisyyteen ihastumalla toiseen naiseen työmatkallaan. Hämmentyneenä tapahtuneesta hän kertoo ihastuksestaan heti miehelleen. Myöhemmin hän ymmärtää, että jos hän ei olisi voinut luottaa miehensä vastaanottokykyyn, niin nainen olisi jättänyt menettämisenpelon vuoksi kertomatta. Siksi hän rakastui mieheensä entistä enemmän ja ymmärsi, että jos parisuhteessa ei ole vapautta tuntea ja sanoa ihan mitä tahansa, niin parisuhde kulkee kohti vääjäämätöntä loppuaan tai sitten se kulkee kohti käyttäytymistä, jota näkee esimerkiksi ruotsinlaivoilla, jossa hetkeksi liian tiukasta köydestä päässeet rumentavat teoillaan muutenkin jo rumia pettämistilastoja.

Ihastumisensa myötä hän ymmärsi täysin, mihin hänen edellinen avioliittonsa kaatui. He yhdessä miehensä kanssa luulivat omistavansa toisen tarpeet, tunteet ja jopa jokaisen liikkeen. Tunteet kun vain ovat aina voimakkaampia kuin yksikään niitä kiinnipitävä kahle. Siksi toista ihmistä ei pidä edes yrittää omistaa, vaan pelkästään rakastaa.

Aivan kuten rakasti mies vaimoaan Lars Von Trierin elokuvassa, antamalla vaimolleen luvan halutessaan toteuttaa omia tarpeitaan.

Aivan kuten rakastaa mies vaimoaan juuri kertomassani tarinassa, antamalla vaimolleen, hänen kerrottuaan ihastuksestaan, luvan jopa halutessaan koskettaa ihastustaan.

Aivan kuten rakastaa ihminen toista ihmistä, rakastavat he sitten millä tavalla ja millä säännöillä tahansa, kunhan ne ovat yhdessä sovitut ja kunhan ne eivät rajoita liikaa toisen ihmisen haluja ja tarpeita. Jos ne eivät tunnu koskaan kohtaavan, voi olla mahdollista, että suhteen muodostaa kaksi toisilleen väärää ihmistä ja sille pitää keksiä ratkaisu.

Ratkaisu ei ole koskaan kahle, vaan vapaus.

Sillä jotenkin uskon, että ihmisillä, jotka kokevat olevansa vapaita parisuhteessa, ovat niitä ihmisiä, joilla ei ole välitön tarve käyttäytyä typerästi ruotsinlaivoilla tai pikkujouluissa. Koska ihminen, joka antaa sinulle vapauden, kertoo samalla sinulle sen, kuinka paljon hän sinua rakastaakaan. Hän rakastaa sinua niin paljon, että on tarvittaessa valmis päästämään ilman vaatimuksia irti.

Sellaista ihmistä ei voi olla kunnioittamatta ja rakastamatta joka solullaan.

Mitä otsikossa esitettyyn kysymykseen tulee, niin sen päättäköön parisuhteessa elävät kaksi ihmistä aivan itse, kunhan päätös ei ole yksipuolinen vaan yhteinen. Muille kun päätöksen tehneille, asia ei kuulu millään tavalla.

 

 

Suosittelemme