Havaintoja parisuhteesta

Saako vuoroviikkovanhempi kertoa olevansa väsynyt?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Kirjoitin keskustelufoorumille olevani lapsiperhearkeen väsynyt. Kerroin kommentissani olevani eroäiti ja että lapseni on minulla vuoroviikoin. Tämä tieto oli keskustelijoille liikaa. Miten kehtaankin tulla puhumaan väsymyksestä, vaikka saan lomailla joka toisen viikon? Minulle myös kerrottiin suoraviivaisesti, että en tiedä mitään oikeasta väsymyksestä, koska saan olla ilman lapsia viikon putkeen. Olipa siellä myös eräs äiti, joka tiesi kertoa, että monet eroavat itsekkyyttään, että saavat lapsrtonta aikaa itselleen ja tämän jälkeen kehtaavat vielä narista siitä, että eivät jaksa edes sitä pientä aikaa lastensa kanssa. Miksi lapsi piti edes tehdä, jos sen kanssa ei halua sitten olla?

Olen täyttä työaikaa tekevä ja en varsinaisesti lomaile silloinkaan, kun minulla on lapsivapaa viikko. Sen viikon aikana teen myös asioita, jotta lapsen kanssa viikko sujuu helpommin. Pesen pyykkiä, teen ruokaa pakastimeen jne. Vastattuani erään äidin kommenttiin, että ero vanhempana oleminen tarkoittaa sitä, että lapsiviikot ovat kaksinverroin kuormittavampia, koska sitä ei ole jakamassa toinen aikuinen, niin sain jälleen vihaisen vastauksen, että ei kahden vanhemman taloudessakaan olen itseselvää, että kaksi vanhempaa osallistuu lapsiarkeen ja tämän jälkeen monta uhrautujaäidin vastausta, että kyllä minunkin joutuu joka päivä tehdä ihan kaikki, niin toinen vanhempi ei osallistu. Olisin halunnut kysyä, että miksi sellaiseen suostut, mutta tiedän, että se olisi aiheuttanut vielä enemmän vihaa.

Olenkin tullut johtopäätökseen, että erovanhempana ei saa kertoa olevansa väsynyt, koska sillä kommentilla loukkaa omasta mielestään enemmän ja oikeasti väsyneitä olevia. Tai jos onkin väsynyt, niin sitä ei saa ääneen sanoa.”

Näin kirjoitti eräs nainen arjestaan. Äärimmäisen tärkeä puheenvuoro. Kerron teille nyt yhdestä ihmistyypistä. Kutsuttakoon häntä termillä nokittelija.

Nokittelija on ihminen, jolle kerrottuaan omasta väsymyksestään, ei suhtaudu kertojaan empaattisesti, vaan kertoo olevansa itse vielä enemmän väsyneempi. Hän on ihminen, jolle kerrottuaan omista vastoinkäymisistään, ei suhtaudu kertojaan empaattisesti, vaan kertoo omista isommista vastoinkäymisistään.

Tällä tavoin nokittelija saa huomion kääntymään itseensä ja samalla hän tulee rajusti vähäteleeksi toisen ihmisen huolia ja murheita. Yllä oleva naisen kertomus on esimerkki tällaisesta. Siinä nainen kertoo julkisella palstalla olevansa väsynyt. Virhe, sillä palsta ei toiminutkaan vertaistukena, vaan se oli pullollaan uhriutuvia nokittelijoita, joille naisen kirjoitus omasta väsymyksestä toimi kuin tanssiinkutsuna nokitteluun.

Tämä tapa keskustella on sietämätön. Se on äärimmäisen itsekäs ja epäempaattinen. Siinä ei kuunnella toista, vaan jyrätään päälle vähättelemällä ja tuomalla oma elämä pääosiin.

Tämä on kommunikaatiota, jota käydään myös parisuhteen sisällä. Siinä puolison huolet sivuutetaan tai ainakin osoitetaan turhiksi, koska itsellä on takataskussa aina isompia ja tärkeämpiä huolia. Mitä sinäkään oikeista huolista mitään tiedät?

No, vähättely on henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä, vaikka henkisen väkivallan tekijä ei sitä siksi meilläkään.

Ei se vaikeaa olisi. Kuunnella ihmistä ja sanoa hänen tilanteestaan jotain lohduttavaa. Ei aina tarvitse nokitella, ihan jo itsensä vuoksi, sillä ennen pitkää hänelle lakataan sanomasta yhtään mitään, koska miksi sanoa, jos hän ei koskaan kuuntele.

 

Lue myös

X