Saalistajan katse

Elämä on hetkessä tapahtuvia valintoja

Suunnilleen vuosituhannen vaihteessa. Jyväskyläläinen baari ja ystävien kanssa humaltumassa. Loppuillasta baaritiskille tilamaan lisää alkoholia. Viereen parkkeeraa kalliiseen pukuun pukeutunut mies. Työmatkalla, mies ilmoittaa kysymättä. Siellähän niitä oli, työmatkalaisia hotellin yökerhossa. Perheellisiä saalistajia. Kuten hänkin oli ja se tuli ilmi seuraavan noin viiden minuutin aikana.

Perheellisyyden päättelin sormuksesta nimettömästä ja saalistamisen hänen iskuyrityksestään. Ei se huono ollut. Pyysi jatkoille hotellihuoneeseensa. Voisimme juoda minibaarista juomia ja aamulla hän tarjoisi minulle hotelliaamiaisen.

Olin juuri tilannut kohtuuttoman kalliin juoman ja siihen meni kahden viikon nuudelibudjetti. Rakastin ajatusta hotelliaamupalasta.

Tämän jälkeen tein pienen laskutoimituksen. Hetkinen. Jos juomme aamuyön tunteina minibaarista juomaa ja aamulla hän tarjoaa minulle hotelliaamiaisen, niin mitä helvettiä tapahtuu niinä muutamina tunteina siinä välissä.

Kunnes näin saalistajan hänen katseestaan.

Siinä oli sitten vain pieni heti miettiä, että kuinka paljon minä tykkään hotelliaamiaisesta. Elämän suuret kysymykset vilistivät silmieni edessä. Koko aiemmin eletty elämä vilisti silmieni edessä. Humalainen mieli ei niissä tilanteessa aina osaa tehdä oikeita ratkaisuja, mutta jokin ratkaisu oli tehtävä.

Aamulla heräsin opiskelijayksiöni nurkassa sijaitsevalta patjalta.

Oli helvetillinen nälkä.

Perheellisellä pukumiehellä oli jo kala koukussa. Kännikala, joka pyristeli koukusta irti. Soitin tyttöystävälleni, että tekisikö hän minulle nuudeleita.

Mitä perheelliselle saalistavalle työmatkalaiselle kävi. Kyllä heillä on tapana saaliinsa löytää. On olemassa miehiä, naisia tai jotain siltä väliltä, jotka tykkäävät hotelliaamupalasta vielä enemmän kuin minä.