Saat rakastella toista
Avioliitto, oma talo ja pari lasta.
Se on monen ihmisen tulevaisuuden haavekuva perhe-elämästä ja parisuhteesta. Se oli myös haave minulle kirjoittaneelle tamperelaiselle nuorelle naiselle, joka avioitui jokin aika sitten rakastamansa miehen kanssa. Hän sanoi jo suhteen alussa tulevalle miehelleen, että ei ole sitä tyyppiä, joka menee parisuhteeseen vain ”katselemaan”, vaan haluaa siitä turvaa ja pysyvyyttä.
Kukapa meistä ei tahtoisi.
Nainen kirjoittaa olevansa onnellinen parisuhteessaan, joka ei kuitenkaan ole se tavanomaisin. Hän on miehensä kanssa samaan aikaan avioliitossa sekä avoimessa suhteessa. Molemmat saavat halutessaan harrastaa muiden kanssa seksiä, luvan kanssa.
Ennen nykyisen vaimonsa tapaamista mies oli elänyt muutaman vapaan suhteen lisäksi yhdessä polyamorisessa suhteessa. Miehen tultua naisen elämään, nainen oli alkanut miehensä kautta tutusta muihin vapaassa suhteessa eläviin ihmisiin. Voitettuaan omat hylätyksi tulemisen pelkonsa myös hän kiinnostui vapaista suhteista. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen hän päätti miehensä kanssa aloittaa vapaan suhteen.
Yleisesti kuvitellaan, että vapaassa suhteessa elävät ovat sitoutumiskammoisia nymfomaaneja, jotka haluavat nussia kaikkea mikä liikkuu. Niin kuin tässäkin asiassa, yleiset kuvitelmat johtavat harhaan. Nainen kirjoittaa viestissään, että vapaassa suhteessakin voi yhtä lailla pettää kuin muissakin suhteissa. Heillä on olemassa sääntö, että jos haluaa seksiä jonkun toisen kanssa, asiasta pitää kertoa ja kysyä puolisoltaan lupa. Jos lupaa ei tule, niin selän takana ei saa mitään tehdä.
Vapaa suhde ei ole luonnollisestikaan mahdollinen, jos molemmat eivät sitä tosissaan tahdo. Se voi johtaa rajuun mustasukkaisuuteen tai tunteeseen riittämättömyydestä. Viestin kirjoittanut nainen kertoo päässeensä mustasukkaisuuden tunteestaan ja peloistaan eroon keskustelemalla aiheesta miehensä kanssa moneen otteeseen ennen heidän päätöstään vapaaseen suhteeseen ryhtymisestä. Lopullisen varmuuden nainen sai tunteesta, että avoin suhde ei vie hänen miestänsä pois, koska hän on ihminen, jota mies eniten rakastaa ja ei ole olemassa ketään hänen kaltaistaan. Vaikka löytyisikin muita ihmisiä, joita mies voisi rakastaa, niin ei ketään hänenkaltaistaan. Hänen ei tarvitse kokea asemaansa uhatuksi.
Miksi seksi, jota oman puolisonsa kanssa harrastaa ei sitten riitä?
Nainen kirjoittaa, että heidän tapauksessaan he hyväksyvät ajatuksen, että toiselta ei voi saada kaikkea mitä itse haluaa tai kaipaa. Nainen myös heittää kysymyksen, että pitääkö toiselta edes saada kaikkea?
Uskon moniarvoiseen yhteiskuntaan, jossa ei ole olemassa yhtä totuutta, yhtä jumalaa tai yhtä tapaa elää. Sen lisäksi uskon, että jokainen meistä tietää itse parhaiten oman oikeanlaisen tavan elää. Nainen päättää viestinsä sanoihin, joihin monen soisi pysähtyvän:
”Jokaisella meistä on omanlaisensa suhteensa, olkoon yksiavioinen tai polyamorinen, avoin tai suljettu tai ihan mitä tahansa, jokainen suhde on kaunis. Jokaisen suhteen tulisi saada kukkia omalla tavallaan.”
Kommentit
Minä olen joskus nuorena ”vapaana” sinkkuna ollut hetken suhteessa miehen kanssa, jolla oli myös rinnallaan vapaamielinen kumppani – nainen. Meillä oli mukavaa yhdessä, vietimme normiviikonloppuja ruokaa laittaen ja keskustellen. Nainen tiesi minusta ja tapasimme joskus kolmestaankin. Minua ei kuitenkaan kiinnostanut suhde tähän naiseen ja vaistosin kyllä pientä uteliaisuutta sekä mustasukkaisuuttakin hänen puoleltaan. Minulle tuli tunne, että hän suostui järjestelyyn vain rakastamaansa miestään miellyttääkseen ja se tuntui minusta pahalta.
Itselläni ei silloin ollut tarvetta eikä halua syvempään parisuhteeseen, mutta heti kun aloin kiintyä tuohon mieheen syvemmin, lopetin suhteen samantien, koska itse koin, että en halua jakaa minulle rakasta ihmistä muiden kanssa. Ehkä tämä oli itsekkyyttä tai omistushalua, mutta minusta se on normaali osa kahden ihmisen parisuhdetta. Tunsin mustasukkaisuutta ja koin ettei tuollainen suhde ole minua varten. En tuomitse heitä, enkä itseäni, mutta minulla on tarve sitoutumiseen, turvaan ja pysyvyyteen. Haluan uskoa kahden ihmisen luomaan ainutlaatuiseen parisuhteeseen, jossa kunnioitus tulee myös sen lupauksen ja sitoutumisen siihen yhteen ihmiseen kautta.
Tuossa aiemmassa suhteessani miehellä oli vaikea rakkaan menetys taustalla ja itse koin hänessä pelkoa sitoutua, jonka vuoksi hän piti useampaa naista rinnallaan. Koen, että jos minulla olisi tarve tavata useampaa miestä samaan aikaan, en olisi reilu ja rakastaisi oikeasti kumppaniani tarpeeksi. Ei kumppanin tarvitse kaikkia tarpeitani tyydyttää, mutta keinoja voi olla myös muita kuin rinnakkaissuhteet. Minulle tuollainen avoin suhde ei edusta sitä toivomaani parisuhdetta ja siksi en sellaiseen näin aikuistuneenpana enää lähtisi.
Kommentit
”Yleisesti kuvitellaan, että vapaassa suhteessa elävät ovat sitoutumiskammoisia nymfomaaneja, jotka haluavat nussia kaikkea mikä liikkuu. Niin kuin tässäkin asiassa, yleiset kuvitelmat johtavat harhaan.” Koska itse olen ahdasmielinen konservatiivi ja valistusta kaipaava puskista huutelija, niin jäin tämän lauseen jälkeen odottamaan perustetta sille miksi tuo yleinen kuvitelma tämän asian suhteen on väärä. Vastausta ei kuitenkaan tullut ja kirjoittaja alkoikin puhua siitä miten avoimessakin suhteessa voi pettää. Mielelläni olisin kuullut tarkempia perusteluja.
Toinen ihmetyttävä asia on tuo avoimen parisuhteen määritelmä: tässä avoimessa suhteessa on sääntö: ”jos haluaa seksiä jonkun toisen kanssa, asiasta pitää kertoa ja kysyä puolisoltaan lupa. Jos lupaa ei tule, niin selän takana ei saa mitään tehdä.” Tämän määritelmän mukaan siis itsekin elän avoimessa parisuhteessa. On vain niin ettei vaimolta (eikä minulta) taatusti tule lupaa hypätä petiin muiden kanssa.
En missään nimessä halua tuomita näitä avoimia parisuhteita, mutta itselleni ne ovat jotakuinkin mysteeri. Tulee mieleen että onko avoin ja perinteinen parisuhde aidosti verrattavissa. Sitä niin paljon tämänkin blogin pitäjä korostaa miten seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja edelläolevan artikkelin mukaan kyse on selvästi nimenomaan tämän parisuhteen kriittisen osan, ainakin osittaisesta, ulkoistamista.
Mutta sanon vielä kerran, itselläni ei ole mitään näitä uusia parisuhdetyyppejä vastaan niin kauan kuin asetelma on kaikkia asiaa koskevia ihmisiä kohtaan reilu, mukaan lukien mahdollisesti asetelmaan liittyvät lapset.
Minä olen joskus nuorena ”vapaana” sinkkuna ollut hetken suhteessa miehen kanssa, jolla oli myös rinnallaan vapaamielinen kumppani – nainen. Meillä oli mukavaa yhdessä, vietimme normiviikonloppuja ruokaa laittaen ja keskustellen. Nainen tiesi minusta ja tapasimme joskus kolmestaankin. Minua ei kuitenkaan kiinnostanut suhde tähän naiseen ja vaistosin kyllä pientä uteliaisuutta sekä mustasukkaisuuttakin hänen puoleltaan. Minulle tuli tunne, että hän suostui järjestelyyn vain rakastamaansa miestään miellyttääkseen ja se tuntui minusta pahalta.
Itselläni ei silloin ollut tarvetta eikä halua syvempään parisuhteeseen, mutta heti kun aloin kiintyä tuohon mieheen syvemmin, lopetin suhteen samantien, koska itse koin, että en halua jakaa minulle rakasta ihmistä muiden kanssa. Ehkä tämä oli itsekkyyttä tai omistushalua, mutta minusta se on normaali osa kahden ihmisen parisuhdetta. Tunsin mustasukkaisuutta ja koin ettei tuollainen suhde ole minua varten. En tuomitse heitä, enkä itseäni, mutta minulla on tarve sitoutumiseen, turvaan ja pysyvyyteen. Haluan uskoa kahden ihmisen luomaan ainutlaatuiseen parisuhteeseen, jossa kunnioitus tulee myös sen lupauksen ja sitoutumisen siihen yhteen ihmiseen kautta.
Tuossa aiemmassa suhteessani miehellä oli vaikea rakkaan menetys taustalla ja itse koin hänessä pelkoa sitoutua, jonka vuoksi hän piti useampaa naista rinnallaan. Koen, että jos minulla olisi tarve tavata useampaa miestä samaan aikaan, en olisi reilu ja rakastaisi oikeasti kumppaniani tarpeeksi. Ei kumppanin tarvitse kaikkia tarpeitani tyydyttää, mutta keinoja voi olla myös muita kuin rinnakkaissuhteet. Minulle tuollainen avoin suhde ei edusta sitä toivomaani parisuhdetta ja siksi en sellaiseen näin aikuistuneenpana enää lähtisi.