Havaintoja parisuhteesta

Sadan vuoden salaisuus

17.6.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Muutamia vuosia sitten jaoin yhdessä työssäni ruokaa ikäihmisille. Rakastin sitä työtä. Siinä tuli parin vuoden aikana kuultua monta iloista ja vähemmän iloista elämäntarinaa.

Yksi tarina on traagisuudessaan sellainen, joka ansaitsee tulla kerrotuksi, esimerkiksi siitä, että ihmisen arvoa ei saisi koskaan polkea sillä, että ei anna hänen rakastaa, vaan kunnioittaa sillä, että antaa rakastaa.

Tarinan päähenkilö oli tolloin arviolta 85-vuotias älykäs herrasmies. Vieraillessani eräänä perjantaina hänen luonaan ja laittaessani aterioita jääkaappiin, hän kysyi minulta, että kirjoitanko parisuhdeblogia.

Jäin kiinni ikärasismista ja ennakkoluuloistani, sillä yllätyin täydellisesti, että minua lukee joku hänen ikäpolvensa ihminen.

Vastattuani myöntävästi, mies halusi paljastaa minulle salaisuuden, koska arveli minun kirjoitusteni perusteella ymmärtävän.

Hän oli viisas mies ja tiesi, että ei minulla siinä aikaa ollut loputtomiin kuunnella. Olin suorittamassa omaa tehtävääni ja siinä kaikki.

Ensin hän sanoi, että minun ikäpolveni ja minusta nuorempien ikäpolvien olisi syytä ymmärtää olevansa etuoikeutettuja. Etuoikeutettuja siksi, että meillä on vapaus rakastaa ihan ketä me vain haluamme.

Hänen ikäpolvellaan ei ollut.

Mies kertoi kuin säästä olisi puhunut, että hän on tiennyt olevansa homoseksuaali jo nuoresta miehestä lähtien. Ainoa ihminen, joka asiasta on tiennyt, on ollut hänen edesmennyt vaimonsa, jonka kanssa hänellä oli kymmeniä vuosia kestänyt kulissiliitto sekä muutama kumppani, jolla hänellä on elämänsä aikana ollut piilossa pidetty salasuhde.

Ei me sillä kerralla pidemmälle ehditty, sillä minun oli jatkettava matkaa. Onneksi tiesin, että seuraavalla viikolla soitan jälleen hänen ovikelloansa.

Pala palalta tarina täydentyi seuraavien viikkojen aikana. Hän halusi syystä tai toisesta kertoa minulle ja minä olen asiasta vieläkin liikuttunut, että hän uskalsi kertoa.

Mies ja hänen edesmennyt vaimonsa elivät molemmat kaksoiselämää, kenenkään tietämättä. Asian teki heille molemmille helpommaksi se, että sekä mies, että nainen olivat homoseksuaaleja ja yhteisestä päätöksestä he saivat toteuttaa seksuaalisuuttaan kotinsa ulkopuolella.

Sivutoteamana mies kertoi, että eivät he aikansa ainoita kulissiaviossa eläviä ollut. Ei ollut vaihtoehtoja. Homoseksuaalisuus oli Suomessa vuoteen 1971 kriminalisoitu ja siitä vielä kymmenen vuoden ajan homous luokiteltiin mielisairaudeksi.

Pääsi vähemmällä selittelyllä, jos eli kunniallisesti avioliitossa, vaikka se pelkkää kulissia olikin, mutta sitähän ei kukaan tiennyt. Kuinka paljon kulissiavioliittoja tuolloin olikaan, sitä ei kukaan koskaan tiedä.

Välillä sen unohtaa, kun on itse saanut elää suhteellisen arvoliberaalissa yhteiskunnassa lähes koko nuoruuden ja aikuisuuden, että on etuoikeutettu sukupolvi toteuttamaan itseään ilman rangaistuksen pelkoa.

Vielä on asioita tehtävänä. Vieläkin on tahoja, joiden sisällä on pidettävä itsensä piilossa, jos ei edusta tahon virallista näkemystä. Kuinka paljon se repiikään ihmistä, jonka pitää pysyä piilossa. Kuinka paljon siinä haaskaakaan elämäänsä sillä, että esittää olevansa joku muu kuin oikeasti on. Kuinka traagista on olla rakastamatta tai jos rakastaa, niin rakastaa salassa.

Pahimmillaan se johtaa itsetuhoon.

Sen sanoi pysäyttävästi herrasmies, joka tarinansa halusi minulle jakaa. Hän sanoi, että eihän rakkauden pitäisi koskaan olla niin kapinallista, että sitä pitää maanalaisena toimintana harrastaa. Hänen sukupolvensa harrasti ja hän ei mitään muuta toivoisi kuin, että tulevien sukupolvien annettaisiin rakastaa avoimesti ja päivänvalossa.

Tämän hän kertoi minulle siksi, että oli lukenut tekstini, joka julisti rakkauden kuuluvan kaikille. Lisäksi hän esitti toiveen, että kirjoittaisin aiheesta jatkossakin, jotta kaikki varmasti tajuaisivat.

Tämä palaute on ollut minulle tärkein ja kaunein palaute, jonka koskaan olen saanut. Tämän palautteen johdosta jälleen todettakoon:

Rakkaus kuuluu kaikille.

Oli se mikä syy tahansa tulla avoimesti ihmisten eteen, niin tulkaa. Aina löytyy ihmisiä, jotka suojelevat lentäviltä puukoilta.