Havaintoja parisuhteesta

”Sain kokea sylissäsi monia auringonlaskuja”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Se oli yksi kesäkuun lämpimistä päivistä, kun törmäsin sinun kuvaasi, Tinderissä.

Sinun katseesi, ensimmäisessä kuvassa sai minut laittamaan sinut oikealle. Välimatkaa sekä ikäeroa oli aika lailla, mutta ajattelin, että mitään osumaa tästä ei tule, niin ei se haittaa. Toisin kävi, osumahan sieltä tuli ja pakko oli laittaa sinulle viesti, kun makasin rannalla. Ja jälleen ajattelin, että muiden tavoin jätät vastaamatta.

Vastasit, ja jopa todella nopeasti kaiken lisäksi. No ajattelin, ei se viestittely kuitenkaan varmaan kestä kauan, joten ei tuota välimatkaa tai ikäeroa tarvitse vieläkään miettiä. Toisin kävi tässäkin asiassa ja niin alkoi minun yksi parhaista kesistä, sinun kesäheilana. Sain kokea elämäni ihanimman kesäromanssin, kokea tunteita, joista olin vain haaveillut.

Keskustelu oli heti alkujaan todella helppoa, vaikka meillä oli ikäeroa. Elämäntilanteemme oli aivan erilaiset, lähtökohdat melkein vastakkaiset. Oli silti niin helppo avautua ja kertoa itsestään, oli myös helppo jutella myös ei niin tärkeistä asioista. Olimme molemmat kokeneet paljon asioita elämässä, joista oli ihana saada jutella ihmisen kanssa, joka ymmärsi ilman, että tuomitsi tai jakeli neuvoja.

Olit erilainen kuin kukaan, jonka olen aikaisemmin tavannut. Olit jotenkin niin huoleton, elit hetkessä, sen taidon halusin minäkin oppia. Sait minut unohtamaan kaiken stressin ja velvollisuudet jotka painoivat hartioilla.

Ensimmäinen tapaaminen oli extempore-juttu minulta, perhosia miljoona oli vatsassa, kun ajoin teidän pihaanne. Ne kuitenkin kaikkosivat, kun sain sinulta lämpimän, pitkän ja kunnon halauksen.

Ja sinun silmäsi ja katseesi olivat kuin valokuvasta. Olit luonnossa vielä enemmän huumaava kuin mitä olit jo viestien välityksellä. Olin niin yllättynyt, että muistit kuinka olin toivonut pääseväni veneilemään, ja siis ensi treffeillä veit minut veneellä jäätelölle ja limpparille.

Ennen lähtöä sieltä kävin naistenhuoneessa, odottelit minua hiukan syrjemmällä. Kun pesin käsiäni tuli minulle tunne, että joku katsoo minua, katsoin sivulle ja katseemme kohtasi. En muista onko kukaan koskaan katsonut minua sellaisella lämmöllä kuin sinä tuona kauniina, kuumana kesäkuun sunnuntaina katsoit, se katse osui suoraan minun sydämeeni.

Sanasi, älä kiltti vielä lähde kotiin ja laitoit kätesi vyötärölleni, kun suljen silmäni, pystyn vieläkin tuntemaan sen tunteen, sen lämmön joka, virtasi koko kehoon ja täytti sydämeni. Tuolla hetkellä tiesin, että tämä tulee vielä sattumaan.

Silti annoin itselleni luvan antautua sydämeni vietäväksi, sinun vietäväksi. Päätin, että luotan siihen, että selviän jos tämä on loppuakseen, antaa muistojen kantaa. Päätin, että olet riskin arvoinen.

Sain oppia elämään hetkessä, oppia lähtemään reissuun ilman minkäänlaista aikataulua ja määränpäätä. Teimme lyhyitä päiväreissuja, teimme pidempiä reissuja, kaikki ilman kiirettä ja huolia huomisesta. Saatoimme vaan maata sohvalla ja katsella telkkaria, sylikkäin hiljaisuudessa, sekin tuntui niin hyvältä ja turvalliselta. Ei tarvinnut koko ajan puhua. Nautimme kauniista kesästä, jonka äitiluonto meille tänä vuonna tarjosi, nautimme kauniista luonnostamme ja mikä parasta nautimme toisistamme täysin rinnoin.

Sain kokea monia upeita auringonlaskuja sylissäsi sekä auringonnousuja. Sain kokea palavaa intohimoa, joka ei katso aika eikä paikkaa. Sain kokea itseni vapaaksi, kauniiksi ja seksikkääksi naiseksi. Sait minut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, osoitit, että olen täydellinen virheineni. Minä vuorostaan sain auttaa sinua huomaamaan, että sinäkin olet mitä täydellisin ja mahtavin, rakastettava mies virheinesi ja säröinesi. Sain osoittaa, että sinulla on paljon kaunista edessä vielä. Ja paljon kauniista saatiin yhdessä kokea ja tuntea.

Olimme toistemme tukena monessa asiassa ja autoimme toisiamme eteenpäin, valoimme toisiimme uskoa, että elämä hymyilee vielä molemmille. Olin ottanut sinut sisälle sydämeeni, valmis katsomaan, jos olisit sopinut myös elämääni.

Arjen koittaessa ja syksyn tullessa osoittautui, että välimatkaa oli liikaa ja ajauduimme erillemme. Sinä kohtasit toisen, jonka kanssa nyt jatkat elämääsi eteenpäin. Olen onnellinen puolestasi ja toivon että olet löytänyt hyvän ihmisen rinnallesi, vaikka minuun sattuu ja palan sydämestäni veit mukanasi.

Olen murtunut ja surullinen juuri nyt, mutta tiedän että nousen tästä vielä vahvempana ylös. Ja niin kuin sinä sanoit, emme tavanneet turhaan ja kaikella on tarkoitus.

Muistot ihanasta kesästä elää ikuisesti sydämessäni, samalla tavalla kuin muisto sinusta. Enkä kadu mitään kesällä kokemaani, ja tekisin sen kaiken uudestaan, vaikka tietäisin, että lopputulos olisi sama. Löysin itsestäni paljon uusia puolia, joita en tiennyt omaavani. Löysin vastuksen siihen mitä elämääni kaipaan, siitä saan kiittää sinua, koska näytit minulle mitä kahden ihmisen välillä voi parhaimmassa tapauksessa olla.

Sen tunteen haluan jonakin päivänä löytää, ja toivon, että se tunne kestää myös syksyn kylmässä viimassa, kestää ensi pakkasen kirpakkuuden ja kevään kylmät sateet.”

 

Lue myös

X