Havaintoja parisuhteesta

Sanoja sinulle, joka olet juuri eronnut

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Voisin kirjoittaa sinulle kaikki maailman kuluneimmat kliseet. Voisin lohduttaa lauseilla, jotka eivät tarkoita oikeastaan yhtään mitään. En kirjoita. Sinä et halua vielä tänään kuulla, että kun jotain vanhaa kuolee, niin uutta pääsee syntymään tilalle. Sen aika on myöhemmin.

Haluan sanoa, että ehkä näin oli parasta. Ehkä teidän tarinanne oli tarkoitettu kestämään tähän pisteeseen asti. Tämän jälkeen tarinastanne olisi voinut tulla rumempi. Sen reunoihin olisi alkanut muodostua tummia läikkiä. Nyt teille jäi jäljelle vain kauniit muistot ja rakkaus, joka sykkii jossain eron tuolla puolellakin.

Teidän kaunis tarinanne sai kauniin lopun. Te ette hyökänneet toistenne kurkkuihin kiinni. Te ette syyttäneet toisianne yhtään mistään. Te totesitte yhdessä, että yhteisen elonne ajalla oli viimeinen käyttöpäivä, joka ei loppunutkaan kuolemaan, vaan päätökseen.

Te rakastuitte silloin joskus, koska teillä oli yhteys. Hämmentävä yhteys, joka yhdisti kaksi omalla tavallaan yksinäistä sielua toisiinsa. Jokainen ihminen on yksin, mutta jaettu yksinäisyys on vähemmän yksinäistä. Siksi jokainen meistä kaipaa toisen ihmisen iholle. Kertomaan eleillä, sanoilla ja suudelmilla, että minä haluan olla tänään vähemmän yksin.

Te ymmärrätte toisianne tässäkin tilanteessa. Ero tarvitsee ymmärrystä. Koska pahinta mitä voisi tapahtua on alkaa syyttelemään toista tai toisaalta vellomaan liian pitkiä aikoja eron aiheuttamassa surussa ja pettymyksessä. Joillakin menee siinä vuosikymmeniä ja elämä hukkaan. Sinä saat surra. Saat surra niin pitkään kuin haluat, mutta katkeruuteen vajoaminen on pahinta itseensä kohdistuvaa väkivaltaa, jota itselle voi tehdä. Olet aivan liian arvokas tuhoutumaan katkeruuden syvissä aalloissa.

Sinä olet uskaltanut päästää irti. Ero on irti päästämistä. Tiedätkö mitä se kertoo sinusta? Se kertoo sen, että sisälläsi asuu rakkaus. Sillä mikä on suurempaa rakkautta kuin antaa toisen mennä? Vaikka se tuntuukin sinusta tänään saatanan pahalta, niin anna sen tuntua ja ajattele, että sinä teet niin oikein kuin rakastetulleen voi tehdä. Sinä voit muutaman päivän kuluttua toivottaa hänelle hyvää matkaa ja kiittää kaikesta kauniista, jota hänen kanssaan monen vuoden aikana hänen kanssaan koit. Miksi edes alkaa vihata ihmistä, jota on koko sydämestään rakastanut?

Sillä miksi surra liikaa sitä, mitä ei vielä ollut ja mikä jäi ehkä kesken, kun voi muistella ja iloita siitä, mitä teillä oli ja mitä yhdessä koitte? Olette olleet onnekkaita. Moni ei koe samaa koko elämänsä aikana. Kukaan ei ole luvannut meille ikuisuutta, edes parisuhteessa, joten on ehkä parempi keskittyä siihen kauniiseen, jonka hänen kanssaan pääsi kokemaan ja sai.

Ajatelkaa, monella se on lapsi. Voiko enää kauniimmaksi mennä? Kauniin rakkaussuhteen ilmentymä. Miten siinä tilanteessa voisi sanoa, että suhde oli epäonnistunut ihan vain siksi, koska se loppui kesken? Eikä se edes loppunut kesken, sillä suhteenne oli tämän mittainen. Monella tapaa täydellinen tai ainakin onnistunut suhde.

Voisi miettiä myös siltä kulmalta, että suhteenne oli siksikin onnistunut, että ymmärsitte erota ajoissa. Hyvin moni ei ymmärrä, vaan laahaa perässään vuosikymmeniä jotain sellaista, jota ei ole pitkään aikaan ollut olemassakaan. Sellaiset suhteet voivat päättyä rumastikin ja usein päättyvätkin. Sen jälkeen kauniit muistotkin haalenevat vain ahdistaviksi.

Sinä olet siinä. Sinulle ei ole tapahtunut mitään tappavaa. Sinun poskellesi vierivä kyynel kertoo sinun kyvystäsi tuntea. Onneksi olkoon, olet tunteva ihminen. Sisälläsi mahdollisesti kytevä viha kertoo kyvystäsi käsitellä pettymystä. Anna vihan tulla ulos, mutta rakentavasti. Kosto on kyvyttömän ihmisen tapa lyödä takaisin. Se ei ole koskaan kaunista.

Sinä olet elossa. Sinä olet selvinnyt. Sinä olet kaunis. Syyskuussa puihin kuivuu kuolleita lehtiä, jotka syystuulen voimasta leijailee hiljalleen alas maahan muodostaen maisemasta keltapunaruskean maalauksen. Kesä kuolee pois, mutta syksy syntyy tilalle. Elämän kiertokulku tämä kaikki tässä. Syntymää, kuolemaa ja siinä välissä elämä tai tarina. Mittaamaton määrä iloa, surua, pettymystä ja toiveikkuutta.

Elämää.

Hiipuvan illan taivaanrannan väri tuntuu toisena päivänä uhkaavalta kuin maailmanloppu lähestyisi meitä. Toisena päivänä se tuntuu hämmentävän kauniilta kuin se kutsuisi meitä luoksensa pehmeään syliin, johon jäädä.

Maailmanlopun tunnelmissa on hyvä muistaa jälkimmäinen näky, sillä lopulta koittaa se ilta, kun kaikki näyttää taas kauniimmalta. Ennen sitäkin on olemassa jostain aina saapuva avoinna oleva käsi, johon voi tarttua, jotta ei hukkuisi liian syvälle uhkaavan maailmanlopun tunnelmiin.

Jokaisessa hetkessä asuu kauneus, toivo ja lohtu.

Ehkä tässä vaiheessa iltaa ja kirjoitusta voinkin kirjoittaa sen tekstin alussa kirjoittamatta jättämäni kliseisen lauseen. Sen, jossa vanhan kuolema on uuden alku.

Sinä olet uuden alun päässä. Pysähdy hetkeksi, itke itkusi, mutta jatka sitten kulkuasi. Uskallan väittää, että jokin ilta huomaat käveleväsi hiipuvan illan tunnelmissa hämmentävän kaunista taivaanrantaa kohti ja huomaat olevasi turvallisesti sylissä.

Omistettu juuri sinulle.

X