Satu alistujamiehestä ja vaatijanaisesta

Olipa kerran mies ja nainen.

Eräänä syksynä he rakastuivat ja antoivat talven tuoda varmuuden sille, että asettuisivat keväällä yhteiseen pesään. He remontoivat pesästä näköisensä. Asettuivat pesään asumaan ja alkoivat tunnistaa toisistaan piirteitä.  Mies huomasi, että nainen on melko kovapäinen, että tuon muurin läpäisemiseksi tarvitaan järeitä aseita. Miehellä ei niitä ollut. Nainen huomasi, että mies on melko sopeutuvainen ja joustava, että tuon miehen kanssa on helppo sopia asioista. Naisella oli niitä paljon.

Niin he aloittivat yhteisen taipaleensa.

Nainen ehdotti menoja, tekemisiä ja varhojen värejä. Miehelle kävi kaikki. Nainen teki astioille, jääkaapin ruuille ja pöydillä oleville tavaroille järjestyksen. Mies noudatti niitä mukisematta. Jos nainen halusi rankan työpaivän jälkeen omaa tilaa ja yksityisyyttä, niin mies antoi sitä hänelle, vaikka mies olisi halunnut yhdessäoloa ja läheisyyttä, mutta ei sanonut sitä naiselle koskaan. Joka ilta mies haisteli sen illan tunnetilaa ja mukautui siihen. Mies sulautui osaksi naisen tunnetta ja käyttäytyi sen mukaan. Mies oli hyvä mukautumaan. Hän oli läpi elämänsä saanut kehuja siitä, että sulautuu hyvin seuraan kuin seuraan. Mies piti sitä pelkästään hyvänä piirteenä.

Nainen oli usein töiden jälkeen väsynyt. Silti hän piti iltaisinkin kalenteriaan lähellä. Sopi tapaamisia ja aika ajoin ahdistui, kun oli tulossa taas niin paljon kaikkea. Hän sai kehuja siitä, että ehti niin moneen mukaan. Nainen piti sitä pelkästään hyvänä piirteenä. Tapahtui niin kuin aina tapahtuu. Mies ja nainen alkoivat nähdä omat piirteensä käyttäen toinen toistaan peilinä. Miestä alkoi ärsytämään naisen vaativuus itseään ja muita kohtaan. Ei hän sitä ärtymystään vielä ilmaissut. Naista alkoi ärsyttämään miehen jatkuva alistuminen naisen tahdon edessä. Nainen asian myös ilmaisi. Mies ja nainen puskivat esiin toistensa tunnelukot.

Eräänä päivänä mies havahtui. Hän alkoi kysellä itseltään kysymyksiä. Miksi minä lähden aina mukaan, vaikka en haluaisi? Miksi en kyseenalaista jääkaapin tavaroiden järjestystä? Miksi en uskalla sanoa mielipidettäni, jos nainen vaatii mielestäni liikaa? Miksi pidän automaattisesti joitakin tuntemuksiani vääränä? Miksi hyväksyn ajatuksen, että hän tietää enemmän lapsenkasvatuksesta kuin minä, vaikka minulla on lapsi ja hänellä ei? Miksi en sano, vaikka minulla on sanomista? Miksi en välillä huuda ja tee itsestäni enemmän näkyvää? Miksi teen sen puhumattomuudella ja muilla passiivisagressivisilla tavoilla? Miksi niin helposti alistun toisen tahtoon? Mies haki vastauksia ja löysi ne.

Eräänä päivänä nainen havahtui. Hän alkoi kysellä itseltään kysymyksiä. Miksi olen numeroinut kaikki cd:ni ostojärjestyksen mukaan? Miksi minulla on niin usein pää kipeä? Miksi en osaa päästää koskaan irti? Miksi minun on niin vaikea tanssia  niin, että mies vie? Miksi minun on vaikea istua vieressä antamatta ohjeita, jos mies ajaa? Miksi minun on niin vaikea istua sohvalla jos miehellä on kaukosäädin? Miksi olen niin levoton kun istun paikoilleni? Miksi usein sanon ja ohjeistan, vaikka voisin olla hiljaa? Miksi en vaan voisi välillä heittää lekkeriksi ja sujauttaa astiat kaappiin ihan miten sattuu? Miksi en voisi antautua virran vietäväksi? Miksi en voisi olla käyttämättä kalenteriani viikkoon? Miksi vaadin itseltäni niin paljon? Nainen haki vastauksia ja löysi ne.

Mies tietää syyt. Mies alistuu, koska pelkää riitoja ja välttelee ristiriitatilanteita. Mies pelkää riitojen johtavan hylkäämiseen. Mies pelkää, että jos ei ole riittävän joustava ja kiltti, niin maailma rankaisee jättämisellä ja hylkäämisellä. Miehellä on tunnelukko. Alistumisen tunnelukko. Syntynyt varhaisessa vaiheessa. Miehen tapa hallita maailmaansa on alistuminen. Parisuhteessa se johtaa ennen pitkää vihan patoutumiseen, yliherkkyyteen, välinpitämättömyyteen ja lopulta eroon. Mies tietää mitä tehdä. Miehen pitää olla vähemmän kiltti ja miellyttää vähemmän toisia. Miehen pitää sanoa heti jos on jotain sanottavaa. Miehen pitää vaientaa autossa vieressään istuva nainen sanomalla, että nyt mies ajaa ja nainen on neuvomatta. Miehen pitää ottaa valtaa takaisin itselleen, että on tasoissa. Enempää kukaan ei tarvitse.

Nainen tietää syyt. Nainen vaatii, koska riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunne iskee heti, jos rima on liian alhaalla. Nainen ei voi olla vähään tyytyväinen. Nainen pelkää, että olemalla armollisempi itsellensä ja läheisilleen kontrolli kaiken järjestelmällisyydestä katoaa. Nainen pelkää paikalleen asettumisen merkitsevän kaiken loppumista. Naisella on tunnelukko. Vaativuuden tunnelukko. Syntynyt varhaisessa vaiheessa. Naisen tapa hallita maailmaa on vaatiminen. Parisuhteessa se johtaa ennen pitkää riittämättömyyden tunteeseen itseään ja miestä kohtaan, koska lopulta mikää ei naiselle riitä tai ole tarpeeksi. Tämä johtaa kriittisyyteen, pettymyksiin ja lopulta eroon. Nainen tietää mitä tehdä. Naisen pitää olla armollisempi itseään ja läheisiään kohtaan. Naisen pitää laskea vaativuuden rimaansa ja tehdä asioita välillä vasemmalla kädellä. Naisen pitää antaa miehellensä joka toinen ilta kaukosäädin ja laskeutua vaativuuden ja kontrollin harjakkeelta ihan omalla päätöksellään, vapaaehtoisesti ja sallia elämässä asioiden olla niin kuin ne ovat eikä tulla sellaisiksi kuin hän niiden toivoisi olevan.

Sen pituinen se.

Kirjoituksen tukena ja apuna on käytetty terapian lisäksi loistavaa Kimmo Takasen kirjaa Tunne lukkosi, opas ihmisen tunnelukkoihin.

Satu julkaistu blogini ensimmäisen vuoden aikana vuonna 2013.