Satu Prinsessa Pöyhönen-Lötjösestä

Olipa kerran Prinsessa Pöyhönen.

Prinsessa Pöyhönen meni nuorena naimisiin Prinssi Lötjösen kanssa. Prinsessa Pöyhönen-Lötjönen ei varsinaisesti ollut rakastunut prinssiinsä, mutta pelkäsi yksinäisyyttä ja yhteisön paineet olivat muutenkin kovat pariutumiselle.

Alkuun kaikki meni ihan kivasti. Suhteen ensimmäiset kuusi päivää oli rakkaudellista aikaa niin kuin ne suhteessa aina ovat. Seitsemäntenä päivänä loppui huomio ja kosketukset. Prinsessa Pöyhönen-Lötjönen jäi vaille haluamaansa. Prinsessa ajatteli, että niin sen kuuluukin parisuhteessa mennä. Kuuden päivän alkuhuuman jälkeen suhde tasaantuu ja rakastuminen vaihtuu rakastamiseksi ja tahtomiseksi. Pitää vain joka aamu löytyä tahtoa jäädä suhteeseen, jossa ei saa itselleen mitään. Rakkaus kun ei ole tunne, vaan tahto ja päätös.

Seksiä Pöyhönen-Lötjösillä oli silloin kun prinssin teki mieli. Prinssi paineli menemään pimeässä silmät kiinni ja muutaman minuutin puhisemisen jälkeen hän käänsi kylkeä ja nukahti. Omiin seksuaalisiin tarpeisiinsa Prinsessa oli unohtanut ostaa lähikaupasta paristot. Näistä puhinoista Prinsessalle ja Prinssille syntyi kaksi lasta.

Lasten tullen Prinsessan ei tarvinnut enää edes miettiä omia tarpeitaan, sillä lapsiarki imi Prinsessalta kaikki mehut. Toisaalla Prinssi teki Prinssin töitään ja ratsasteli valkealla ratsullaan pitkin maita ja mantuja sekä vieraita makuuhuoneita. Kotona Prinssi oli niin väsynyt, että ei jaksanut muuta kuin juoda kaljaa, katsoa televisoista hevospooloa ja vittuilla vaimolleen.

Vuosien myötä Prinsessasta tuli onneton. Hän heräsi aamuun onnettomana ja meni nukkumaan onnettomana. Vessassa ollessaan hän raapi ihoonsa naarmuja, sillä se helpotti hänen kosketuksen kaipuutaan. Vaan eräänä kauniina kesäpäivänä Prinsessan ollessa ostamassa lähikaupasta paristoja, häneen katsoi suoraan ruskeilla ihanilla silmillään kylän suutari Muhonen. Suutari Muhonen lähestyi häntä ja sanoi kauniit sanansa Prinsessalle: ”Kylläpä sinä näytät tänään hyvältä”. Prinsessa Pöyhönen-Lötjönen hymyili ensimmäistä kertaa kuukausiin. Prinsessa oli ihastunut.

Yöllä Prinssin sammuttua sohvalleen, Prinsessa meni eteisen peilin eteen ja näki pitkästä aikaa saman mitä suutari Muhonen oli nähnyt. Väsyneiden silmien alta pilkahteli jotain, joka oli pitkään ollut piilossa. Prinsessa mietti ensimmäistä kertaa eron mahdollisuutta.

Aamulla Prinssi heräsi aamupanetukseen ja kömpi Prinsessan päälle. Kahden minuutin puhinasta syntyi perheen kolmas lapsi. Prinsessan ajatukset omista tarpeista sai jälleen unohtua. Aamuisin Prinssin lähdettyä Prinsessa mietiskeli, että jos hän vielä muutaman vuoden jaksaa, niin lapset ovat tarpeeksi isoja sille muutokselle, jota hän on harkinnut jo vuosia. Nyt Prinsessan pitäisi vain unohtaa vielä 18 vuodeksi itsensä ja omat tarpeensa.

Kahdeksantoista vuoden päästä:

Prinsessa Pöyhönen-Lötjönen istui ystävättärensä kunnan kulttuurisihteeri Wilenius-Worchmahcin kanssa kylän ainoassa kahvilassa. Viereisessä pöydässä suutari Muhonen oli vaimonsa kanssa juhlistamassa 18 vuotta sitten alkanutta kaunista suhdettaan. Prinsessa oli vastaamassa ystävättärensä kysymykseen ”Oletko vielä harkinnut lähteväsi, nyt kun lapset ovat lentäneet pois pesästä?”

”Mihin sitä tästä nyt enää lähtisi”, vastasi Prinsessa Pöyhönen-Lötjönen surua katseessaan.

Ja niin Prinsessa Pöyhönen-Lötjönen eli elämänsä tyytymättömänä loppuun saakka.

Sen pituinen se.