Se ainainen mielipaha.

Sanovat, että kesä on viimeistään ohi, kun koulut alkavat.
Koulut alkoivat, joten heippa vaan kesälle 2015.
Olihan se jo aikakin. Kukaan ei tunnu jäävän kaipaamaan.

Kirjoitin kesän alussa päivityksen, jossa kerroin erilaisia ihmisten kokemia kesämielipahoja.
Ihmisten sielu oli mennyt sirpaleiksi muun muassa asfalttimaalauksista ja pojasta, jolla oli ollut tyttöjen värinen takki päällänsä. 
Voi sitä mielipahan määrää. Loppukesä ei ollut pahamielille sen parempi.
Alkukesästä masennuttiin kylmistä ilmoista. Loppukesästä lämpimistä ilmoista.
Miksi ne nyt vasta tulivat. Töissä hikoiluttaa, kun on muutenkin niin ahdistavaa.

Tänään luki Helsingin Sanomissa, että viikonlopun kaupunkifestarit olivat poikineet yli 200 valitusta.
Voi että sentään.
Basso oli jumputtanut vielä iltauutisten aikaan niin, että iltatee oli hölskynyt monen keskusta-asujan reisille. Ja se nuorten naurun määrä.
Helvetillistä kuunnella ja katsella ihmisiä, jotka pitävät hauskaa.
Festarialueella oli liikkunut viranomaisia desibelimittarit sojossa mittaamassa, että melu ei aiheuta kuolemanvaaraa keskustan kerrostaloissa asuville.
Keskusta-asumista mainostetaankin yleensä sloganilla: ” Oletko kyllästynyt maaseudun meluun. Tule meille nauttimaan keskusta-asumisen syvästä hiljaisuudesta.”

Samoissa taloissa on ollut ongelmia parvekkeiden kanssa. 
Omalla parvekkeella on jo kielletty tupakointi, mattojen ravistelu ja grillaaminen.
Ensi kesäksi on suunnitteilla kieltää parvekeauringonotto. Häiritsee naapureita liiallisella alastomuudella. Lisäksi on suunniteltu, että kukkia ei saisi enää viedä parvekkeelle mahdollisten hajuhaittojen vuoksi. Parvekkeesta tulee vähän niin kuin vastapäätä asuvasta seksikkäästä naapurista, että ikkunasta voi katsella, mutta päälle ei saa mennä makaamaan. Vähän kuin umpisuoli, että kyllä se ihmisessä on, mutta mitään käyttöä sille ei oikein ole.

Seuraavana mielipahastui suomalainen kansanedustaja. Hän oli ollut jo pitkään mielipahana, kun Suomi ei enää hänen silmissään ollutkaan pelkkää yhtä Pielavettä, jossa kaikki ovat vähintään serkkuja keskenään. 
Hän perusti kerhon nimeltä Perussyömäläiset. Kerhon tapaamisessa syötiin ainoastaan suomalaista ruokaa, perunaa ja mämmiä, kunnes kuulivat, että perunakin on alun perin tuontiruokaa. Jäi vain mämmi ja kerholaisten mieli paheni entisestään.

Minäkin olen tuontitavaraa. Olen pahamaineinen MaKu eli maalaiskuntalainen. Olen lähtenyt vaaralliselle junamatkalle 2000-luvun alussa Jyväskylän maalaiskunnasta päästäkseni paremman rakkauden ja leveämmän elintason perään Tampereelle.Tampereella alettiin heti pelätä, että olisin sellainen ankkurinuori, jonka perässä tulee sitten koko suku. Itse pelkäsin sitä kaikista eniten. Onneksi jäivät Jyväskylän rajan taakse.

Vaimoni on kantatamperelainen. Hän yrittikin kotouttaa minua tunkemalla naamani eteen kilon mustamakkaraa, Kummeleiden DVD:n, pakkosoitti Popedaa vuorokauden putkeen ja vei katsomaan Ilveksen jääkiekkopeliä. Pysyin vahvana. Säilytin pienen herpaantumisen jälkeen oman identiteettini. Uskalsin kyseenalaistaa tamperelaisten mieltymykset. Sanoin, että en halua pitää Heikki Silvennoista jumalanani enkä Pate Mustajärveä mieskuvanani. Minulla on oma, keskisuomalainen identiteetti, että kuljen ylväänä uskoen omiin arvoihini ja jumaliin. Näytin Matti Nykäsen kuvaa lompakossani. Hänkin teki aikoinaan uskaliaan junamatkan Jyväskylästä Tampereelle säilyttäen keskisuomalaisen arvokkuutensa.

Nyt me asumme saman katon alla. Kantatamperelainen ja maalaiskuntalainen. Vaimo morottelee menemään minkä kerkeää ja minä puhun häiritsevän leveää jyväskylää. Olemme antaneet toistemme olla. Oppineet toistemme tavoista ja tottumuksista. Olemme luopuneet oman kulttuurimme haitallisista osista. Kunnioitamme toinen toistamme. Hyvin mahdutaan samaan olohuoneeseen.

Minä en halua liittyä perussyömäläisiin. Olen enemmän pyttipannumiehiä. Herkullisin pyttipannu on sellainen, johon on sekoitettu mahdollisimman paljon eri ainesosia yhteen.

Meillä on sellainen pieni ranskalainen parveke. Ehkä kesän päättymisen kunniaksi änkeämme vaimoni kanssa viikonloppuna ottamaan sinne valkoviinit. Tai miksipä odotella viikonloppuun. Heti tänä iltana. Onpahan naapureilla syy pahastumiseen. Keskellä viikkoa siellä ryypiskelevät. Omalla parvekkeella. Kohta soikin ovikello. Poliisi ja lastensuojelu yhtaikaa.

Hyvät ystävät, kesä päättyy, mutta mielipahaihmisille tiedoksi, syksy se vasta värikäs vuodenaika on. Silloin sitä ranttaliksi pistetään, niin että ei millään mitään rajaa.
Omalla ranskalaisella parvekkeella saatan vähän mattoa ravistaa.