Havaintoja parisuhteesta

Se on kerrasta poikki

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Jos saisin kuulla, että puolisoni on kikkaillut muualla, niin se olisi kerrasta poikki.

Tämä on yleinen ajattelutapa liittyen parisuhteisiin. Äärimmäinen ehdottomuus sille, että ihmisen kuuluu olla täydellisen nuhteeton ja että virheitä ei suvaita.

Parisuhde lienee yksi ainoita elämän alueita, joissa virheelle ei ole sijaa. Missään muualla elämässä parisuhteen lisäksi ei ole niin kova nuhteettomuuden vaade. Mietitäänpä vaikka työelämää. Edes kirurgi ei menetä työpaikaansa hoitovirheen vuoksi, koska ihminen on inhimillinen ja ihan jokainen meistä tekee virheitä.

Tai miten on rikosten laita? Ihminen tekee rikoksen ja maksaa siitä sakoilla tai vankeudella. Sen jälkeen ihmiselle annetaan uusi mahdollisuus. Tässä onkin avain sana humanistiselle ihmiskäsitykselle, uusi mahdollisuus. Jos hän senkin jälkeen sössii hommansa, niin rangaistus on entistä kovempi.

Parisuhteessa yllättävän moni on sitä mieltä, että uutta mahdollisuutta ei pidä antaa edes ensimmäisen virheen jälkeen, koska se on kerrasta poikki. Miksi se onkin niin, että juuri parisuhde tuntuu olevan moisen ehdottomuuden pesäke? Eikö rakkauden luulisi olla siinä listassa ensimmäisenä, kun puhutaan armosta ja anteeksiannosta?

Julmalta se omaan korvaani kuulostaa. Yksi virhe ja se on siinä. Olen saanut monia viestejä ihmisiltä, joiden parisuhde on lähtenyt uuteen kukoistukseen paljastuneen uskottomuuden jälkeen. Se on pakottanut suhteessa olevat pohtimaan suhteensa tilaa ja sitä, että miksi tilanne on päässyt menemään niin pitkälle asti?

Tämä on toki mahdollista vain, jos molemmat suhteen osapuolet ovat valmiita tarkastamaan oman osuutensa suhteensa tilaan. Jos siihen ei ole valmis, niin suhde loppuu uskottomuuden ja ehdottomuuden lisäksi myös kykenemättömyyteen katsoa peiliin.

En sano, että on helppoa jatkaa uskottomuuden jälkeen. Varsinkaan, jos on omaksinut ulkoaopitun fraasin kerrasta poikki ajattelusta. Silti uskon, että harmillisen moni suhde, jonka olisi voinut saada vielä raiteilleen, on loppunut ehdottomuuteen ja siihen, että parisuhteessa ei ole virheelle sijaa.

Uskottomuus lopettaa parisuhteita, se on totta, mutta yhtä lailla voidaan ajatella, että niin lopettaa ehdottomuuskin. Hyvin monet jaksavat kommenteissaan toistella toista avioliittoon kuuluvaa fraasia siitä, että yhdessä mennään myös ne vastamäet, mutta mitä yhdessä menemistä se sellainen on, että omaa ehdottomuuttaan ei pysty edes harkitsemaan suhteensa jatkamista tilanteessa, jossa puoliso on tehnyt virheen? Helppohan se on vastamäestä puhua, mutta vaikeaa onkin sitten lähteä sitä mäkeä yhdessä kipuamaan.

Minulle rakkaus on sitä, että se kestää ihmisen virheet, ihan jo siksi, että ihminen on inhimillinen ja tekee niitä. En edes oleta, että ihminen voisi olla parisuhteessa täydellinen ja nuhteeton. Sillä oletuksella kokee vain loputtomia pettymyksiä. Kun taas armolla ihmisen heikkoutta kohtaan, kokee enemmän sitä, mitä parisuhde parhaimmillaan on.

Rakkautta.

 

 

X