Havaintoja parisuhteesta

Se on surullista että ihminen kestää yksinäisyyttä parisuhteessa jopa vuosia, mutta yksinäisyyttä ilman parisuhdetta jopa pelätään

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

En halua erota huonosta suhteesta, koska pelkään yksinolemista niin paljon.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen kuullut tai lukenut yllä olevan kommentin. Ihminen pelkää yksinolemista niin paljon, että kestää vuodesta toiseen suhteessa, josta ei saa mitään. Tämä on paradoksaalista. Samalla kun ihminen kestää suhteessa yksinäisyyttä, on yksin yhdessä, niin hän pelkää sitä, että hän jäisi suhteen päätyttyä yksin. Hänhän on jo yksin.

Ei lähdetä syvemmälle penkomaan läheisriippuvuuden määritelmää ja siitä johtuvaa käyttäytymistä, joka on muun muassa johtanut eräällä lukijallani tilanteeseen, jossa hän suhteen päädyttyä kaipasi jopa sitä, että häntä lyötäisiin, koska siinä tilanteessa hän ei olisi yksin. Kaivataan takaisin jopa sairaaseen ja väkivaltaiseen suhteeseen, koska yksin eläminen on niin sietämätöntä.

Sitähän se on, yksin jäämisen pelkoa, että suhteen päätyttyä on jo tunnin päästä treffi-ilmoitus jossain palvelimessa, koska on ajatuksena jo sietämätöntä, että ihminen jäisi ilman parisuhdetta. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että yksinjäämisen pelossa otetaan ”vain joku” ja tämän ”vain jonkun” kanssa aletaan leikkimään parisuhdetta ja kotia. Katastrofin ainekset ovat saman tien ilmassa.

Saan viikoittain ihmisiltä tarinoita jotka minun silmiini tuntuvat kamalalta lukea. Ihmisiä suhteissa, joista olisi pitänyt paeta jo aikoja sitten. Ihmisiltä, jotka antavat itseään kohdella kuin kynnysmattoa tai tiskirättiä ja ihan vain siksi, että ihminen tekee mielessään päätelmän, että yksin oleminen on vielä pahempaa kuin nyrkkeilysäkkinä oleminen. Siinä sitä sitten ollaan, kun on kiireessä ottanut ”vain jonkun” ja nyt tuo ”vain joku” on paljastanutkin luonteensa.

Tai sitten ne ihmiset, joita ei ole suhteessa huomattu vuosikausiin. He eivät ole saaneet huomiota, kosketusta tai arvostusta. Heidän ohitse on kävelty ilta illan perään. Nukkumaan mennessä heille on käännetty selkä sanomatta mitään tai suutelematta. Iltaisin he istuvat puhelin, lapsi tai kissa kainalossaan, mutta aikuisen kosketuksen puute on jo kroonista.

He ovat suhteessa yksin, mutta eivät halua lähteä siitä pois, koska pelkäävät jäävänsä yksin.

Eikö tämä ole teistäkin kummallista, jopa surullista?

Lue myös

X