”Sehän on vain leikkiä”

Nyt olet julkaissut paljon liittyen nuorten naisten ja tyttöjen hyväksikäyttöön ja ahdisteluun ja huomaan, että tässä maailmassa on yksi asia, joka jää pimeään paljon voimakkaammin. Nimittäin tilanne, jossa lapsi käyttää seksuaalisesti hyväkseen toista lasta.

Ei sitä monet välttämättä tule edes ajatelleeksi, että tätäkin tapahtuu. Ja se jättää myös arvet sisimpään.

Ei lapsi välttämättä uskalla tai osaa sanoa, mitä on tapahtunut. En itse ainakaan osannut. En edes ymmärtänyt lapsena vielä, mistä oli kyse, taisin jopa pitää asiaa leikkinä, josta en pitänyt. Kahden aikuisen kohtaamisena ne tilanteet olisivat menneet nimikkeellä raiskaus. Tästä on yli 25 vuotta ja olen itsekin jo yli 30 vuotias. Ja nyt aikuisena vasta olen ymmärtänyt, että minulla on traumoja ja osasin sanoittaa tapahtuneen vanhemmilleni ja muille läheisille. Ei kuulema mitenkään huomannut käytöksestä tai muustakaan, että jotain olisi sattunut.

”Mutta eihän sitä nyt lapsi voi käyttää toista lasta hyväkseen, eihän lapset ymmärrä, sehän on vain leikkiä.”

Näin varmastikin monet tiettyyn ikäryhmään kuuluvat ajattelevat.

Mutta ei muuten ole mitään leikkiä. Toinen sanoo, mitä tehdään, tekee vahvempana niin kuin haluaa ja toinen heikompana alistuu. Tällaisetkin tilanteet muovaavat ihmisen mieltä tietynlaiseen suuntaan. Itselläni on hyvin ”vääristynyt” ja kieroutunut käsitys siitä, mikä on ok ja mikä ei. En osaa edes aina sanoa ei, vaikka haluaisin.

Tälle on termi englanniksi. Cocsa = child on child sexual assault. Ehkä tähän asiaan on herätty vasta viime vuosina, mutta yhtään en ole edes osannut hakea apua asiaan, eikä terapiassakaan kertaakaan tartuttu aiheeseen vuosien aikana, vaikka siitä kerroinkin. Olen itse yrittänyt saada asiaa käsiteltyä ja voin sanoa, että helppoa se ei ole. Mielenterveyspuolelle olen yrittänyt päästä, josko sieltä saisi apua, mutta turhaan.

Toki myöhemminkin elämässä jouduin hyväksikäytön uhriksi ymmärtämättä sitä ennen kuin jälkeenpäin. Ehkä lapsuuden kokemuksilla oli vaikutusta siihenkin.