Seksiä seitsemänä päivänä viikossa ja muita elämyslahjoja jouluksi

Viisi mainiota elämyslahjaa parisuhteisiin jouluksi, olkaa hyvä.

Vuorokausi oman puolison kanssa

Erinomainen lahjaidea pitkässä parisuhteessa oleville. Vuorokauden mittainen yhtämittainen yhdessäolo oman puolisonsa kanssa. Asiaan antaa haasteensa seikka, että 24 tunnin aikana ei saa käyttää alkoholia, joten yhdessäolosta tulee selvitä selvinpäin.

Suomalaiset pariskunnat viettävät yhteistä parisuhdeaikaa keskimäärin tunnin vuorokaudessa. Eroanomuksia laitetaan vireille eniten tammikuussa ja elokuussa, jolloin palataan pidemmältä lomajaksolta. Pahimmillaan loma on tarkoittanut sitä, että perhettä ja parisuhdetta ei ole päässyt töihin karkuun ja puoliso on pitänyt kohdata ihan oikeasti. Shokkihan se monelle on.

Elämyslahjan tarkoituksena on tutustua puolisoonsa uudestaan ja huomata, että siinähän on arkea jakamassa mainio pakkaus tai vastavuoroisesti todeta, että aika on ajanut tämän parisuhteen yli.

Viikko ilman nalkutusta

Erittäin suositeltava elämyslahja. Lahja sisältää lupauksen viikon ajan puhua puolisostaan kehuvasti, kannustavasti ja arvostavasti. Tässä on kyse niin kovasta tavoitteesta, että ehdotan vittumaisen luonteen omaavien olemasta kokeilematta kyseistä elämyslahjaa. Säästyy pettymykseltä.

Elämyslahjan tarkoituksena on kehittää parin kommunikaatiotaitoja ja saada parit ymmärtämään, että ihminen voi paremmin, kun hän kuulee kauniita asioita puolisoltaan kuin ainaisen arvostelun ja nalkutuksen kohteena olemisesta. Jos parisuhde tuntuu siltä, että puolisolleen pitää koko ajan olla sanomassa jostakin täysin turhista asioista, niin puolisolle pitää antaa vapaus lähteä, sillä kukaan ei pitkään kestä terveenä sellaisen perusnegatiivisen motkottajan kanssa.

Seksiä seitsemänä päivänä viikossa

Tuoreemmat tutkimukset osoittavat, että meille suomalaisille parisuhteilijoille ei tule nykyisellään kovinkaan hiki lakanoittemme välissä, sillä kehomme kokee orgastista nautintoa noin kolme kertaa kuukaudessa. Paitsi juuri parisuhteen aloittaneiden keskuudessa, jossa saman määrän seksiä saa keskimäärin noin tunnissa.

Seksuaalisen aktiivisuuden kadottaneille olisi tarjolla elämyslahjakortti, jossa seksiä olisi tarjolla viikon jokaiselle päivälle. Kyseessä olisi siis vähintään seitsemän seksikertaa viikossa ja vieläpä oman puolisonsa kanssa. Jos määrä tuntuu kohtuuttomalta, niin itseään voi lohduttaa ajatuksella, että toteuttamalla seitsemän päivän seksihurjastelu, voi suomalaiseen keskiarvoon palatakseen olla harrastamatta seksiä seuraavaan kolmeen kuukauteen.

Hienointahan silti olisi, että pariskunnalla jäisi elämys vähän päälle, ellei jopa karkaisi käsistä ja seksiputki jatkuisi elämyslahjakortin viimeisen käyttöpäivän jälkeenkin ja seksi tulisi jopa osaksi parisuhdearkea.

Illallinen ilman puhelinta

Saattaa olla mahdottomin elämyslahja toteutettavaksi. Ehkä kaikkein rohkeimmille pareille voisi suositella. Elämyslahjaan kuuluu illallinen kahdelle jossakin rennossa ja kivassa ravintolassa. Erona perinteiseen ravintolailtaan parin molemmat osapuolet jättäisivätkin puhelimensa kotiin.

Täten kävisikin niin, että parin tilattua itselleen ruuan, ruokaa odotellessa pari alkaisikin puhua toisilleen, eikä sormettamaan puhelimiaan niin kuin perinteiseen parisuhdeillalliseen kuuluu. Annosten saapuessa paikalle keskustelu oman puolisonsa kanssa jatkuisi, eikä keskeytyisi siihen, että annoksesta on aivan pakko ottaa kuva, jotta siitä saa muovailtua ihanan kuvan söpöyttä täynnä olevaan Instagram-päivitykseen ihanasta parisuhdeillasta, jossa kumpikaan ei puhu toisilleen juuri mitään ja jonka tarkoituksena ei ole viettää kivaa parisuhdeaikaa, vaan näytellä sitä.

Illalliskokemus jäisikin heidän kahden välilleen ja muistoksi niin, ettei koko maailman tarvitsisi siitä tietää mitään. Instagram-kuva korvaantuisi muistikuvalla, joka olisi säilötty vain kahden ihmisen muistoihin.

Pysähtyminen

Tämä on oma ehdoton elämyslahjasuosikkini. Lopettaisikin ainaisen liikkeen. Huomaisikin, että elämässä on jo kaikki tarvittava. Vähentäisi työntekoa, suorittamista, itsensä rääkkäämistä ja vauhtia. Istuisi aloilleen. Ottaisi lasin glögiä, punaviiniä tai kahvia. Ymmärtäisi, että asuu jo riittävän suuressa asunnossa. Omistaa jo ihan tarpeeksi tavaraa. Ymmärtäisi, että tyytyminen ei tarkoita riman alittamista, vaan hyväksymistä.

Katsoisi ihmisiään silmiin. Huomaisi, että pysähtymällä ja antamalla läheisilleen aikaa, alkaisi voida itsekin paremmin. Tajuaisi, että elämys ei tarkoita pakkoa matkustaa maailman toiselle laidalle kerran vuodessa, vaan elämys tarkoittaa auringonlaskun katsomista asuintalonsa takapihalla. Havahtuisi ajatukseen, että mitä nopeammin kulkee, sitä vähemmän näkee maisemassa olevia yksityiskohtia.

Pysähtyisi ja pääsisi edes vähän lähemmäksi sitä, mikä tästä elämästä tekee elämisen arvoisen.

Me olemme juosseet aivan tarpeeksi. Me emme itse jaksa siinä vauhdissa, eikä vauhdissa kestä myöskään tämä planeetta. Me tuhoamme kaiken tällä vimmaisella liikkeellä ja kuluttamisella. Tästä eteenpäin me alamme kävelemään. Uskallan luvata, että siitä elämyksestä emme halua koskaan enää luopua.

Koska sen jälkeen olemme löytäneet rauhan ja sylin, jonka ulkopuolella ei voi olla mitään yhtä kaunista.