Huomenna kaikki voi olla toisin
Joinakin iltoina tunnen iloa, joinakin iltoina suurta kateutta ihmisiä kohtaan, jotka kulkevat kadulla vastaan käsikädessä ja menevät yhteisen peiton alle illalla nukkumaan.
Ne ovat niitä iltoja, jolloin itse ikävöi rakastaan ja tahtoisi samaa.
Samoina ikävän merkitseminä iltoina tunnen surua niitä ihmisiä kohtaan, jotka menevät ihmisensä kanssa samaan sänkyyn nukkumaan, mutta unohtavat koskettaa.
Tuhlaavat rakkautta rakastamatta.
Sillä samaan aikaan monen oven takana on heitä, jotka haaveilevat ihmisestä vierelleen. Heitä, joille kukaan ei ole aikoihin sanonut kaipaavansa tai rakastavansa.
Heitä, joilla ei ole ketään.
Se on sitä elämän omaa epätasa-arvoa. Heillä, joilla olisi mahdollisuus, eivät anna. Heillä, joilla ei ole mahdollisuutta, tahtoisivat antaa.
Joinakin iltoina tunnen suurta raivoa heitä kohtaan, jotka jaksavat jankuttaa sitä samaa saarnaansa, että olisihan minulla ollut mahdollisuus jokailtaiseen yhteiseen peittoon.
Aivan kuin elämä olisi paikallaanpysyvä elementti, jossa ei olisi lainkaan muutoksia. Tänään voi olla kaikki tällä tavalla, mutta huomenna jo toisin. Elämä on määrittelemätön määrä silmänräpäyksiä, jossa yksi pieni muutos voi johtaa toiseen isompaan muutokseen. Siinä vauhdissa on löydettävä tasapaino, jossa voi tarjota hyvinvointia sekä itselleen että läheisilleen.
Onnettomana on vaikea tarjota toisille onnea.
Joinakin iltoina haluan laittaa silmäni kiinni ja kuvitella itseni toisaalle. Toisina iltoina haluan pitää silmäni auki ja ottaa vastaan jokaisen tarjotun silmänräpäyksen. Ne ovat niitä iltoja, jolloin saan kävellä kadulla ihmiseni kanssa käsikädessä ja mennä illalla yhteisen peiton alle nukkumaan.
Tänä iltana tunnen suurta iloa. Iloa heitä kohtaan, jotka kävelevät kadulla vastaan käsikädessä. He ovat ymmärtäneet tarttua käteen ja hetkeen.
Iloa sitä kohtaan, että tunnen tätä ikävää, koska pahempaa olisi olla tuntematta.
Tänä iltana pidän käsissäni ikävää.
Huomenna ihmistäni, saman peiton alla.
Kommentit
Kiitos kommentistasi. Blogiin liittyvät lopettamistoiveet voi lähettää suoraan Anna-lehteen. Siellä on esimerkiksi kohta anna palautetta, jonne toiveensa voi kirjoittaa. Mitä irvokkuuteen tulee, niin varmasti olisi parempi mennä maan alle ja hävetä loppuelämänsä rakastumistaan ja avioeroaan. Ajattelen silti, että rakkaus ei ole ehkä sitä irvokkainta, mitä tässä elämässä voi tehdä tai mistä voi kirjoittaa. Vaikka olenkin tullut tähän parisuhteeseen kolmen parisuhteen kautta, niin koen sen olevan aivan yhtä oikeutettua kuin kirjoittaa siitä ensimmäisestä parisuhteesta, jossa on elämänsä ajan. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka löytävät heti oikean ihmisensä ja elävät ihanaa ja intohimoista rakkautta läpi elämän. Mikään parisuhteistani ei ole ollut väärin tai väärä. Ne ovat synnyttäneet esimerkiksi kaksi maailman ihaninta lasta, joiden ylpeä isä olen. Ja kyllä, minusta se on aivan järjettömän kaunista saada kävellä rakastettunsa kanssa käsi kädessä silloinkin kuin minulla toisessa kädessäni on lapseni. Irvokasta, eikö totta? Ihanaa ja lämmintä kesäaikaa. Paljon käsikävelyjä ja kauniita sanoja toivotellen.
Kommentit
Huomenna kaikki voi olla toisin joka tapauksessa.
Tai on niin/liian paljon heitä, joilla ei ole ketään.
Ja jokainen loppujen lopuksi elää omaa elämäänsä omien ja oman ihmisen kasvukriisien puitteissa.
Elämä, niin paljon enemmän kuin tarttua kädestä ja hetkeen.
Jälleen yksi käsienpesu kirjoittajan omista avioerosta: maailma muuttuu ja perhosvaikutuksen tavoin ajelehdimme kuin höyhen hirmumyskyssä vailla päätösvaltaa ja niin yks kaks huomaamme että oikea päätös on jättää vaimo ja lapsi ja ”tarjota hyvinvointia” itselleen. Varsin konstailematonta itsekeskeisyyttä sanoisin.
Minua kirjoittaja kutsuu ”huutelijaksi” mutta minä vain esitän kritiikkini julkiseen kirjoitukseen kun taas hän julkisesti tässä artikkelissa ilmaisi raivonsa mm. minua kohtaan. Sami rahoitu ja yritä hillitä raivosi se voi helposti johtaa laittomuuksiin.
Arvoisa Hyi.
Arvostan sitä, että kirjoitukseni tekevät sinuun kerta toisensa perään niin suuren vaikutuksen, että haluat kommentoida niitä. Kirjoittajana pahinta olisi olla herättämättä minkäänlaisia tunteita. Sinussa ainakin herätän ja lainatakseni termiäsi, tällaista wannabe-taabermannia se ilahduttaa.
Ainoa vain, että tunnut jokaisesta tekstistäni löytävän käsienpesua avioerosta ja saanet jokinlaista tyydytystä tuosta fraasista päätöksestä jättää lapsi. Kovasti olisi lapsen jättäneitä, jos erossa lapsi tulee jätetyksi. Voisiko olla mahdollista, että lopettaisit tuon valheellisen argumenttisi käyttämisen.
Sinulla on selvä halu olla moraalisesti yläpuolellani ja kirjoitat kommenttejasi aivan kuin ylhäältäpäin. Katsos, kun krittiikiä ei ole se, että joka kerta yrittää syyllistää kirjoittajaa avioerosta ja lapsen jättämisestä. Se on lähinnä kiusantekemistä. Tässä kyseisessä tekstissäni kirjoitin yleisellä tasolla avioeron kokeneiden saamasta ylimitoitetusta paskamyrskystä. Saan viikoittain viestejä ihmisiltä, jotka ovat olleet aloitteellisia avioerossa ja lähteneet rakkaudettomasta avioliitosta. Ei ole yksi tai kaksi naista kirjoittanut, että ovat saaneet ihan lähipiiristäänkin ”huora” huuteluita. Toki kertoo enemmän huutelijoista kuin kohteesta.
Sinun kommentteissasi lähinnä vituttaa henkilökohtaisuuksiin meneminen, esimerkkinä mainittakoon wannabe-taabermann. Sekin ehkä tarkoituksellisesti väärin kirjoitettuna. Tarkoituksesi on tietenkin provosoida, ymmärrän sen. Viimisimmän kommenttisi loppu on ehkä hauskinta, jota olen aikoihin lukenut. Ihan pienenä vihjeenä, Hyi niminen ihminen ei ole ensimmäinen, jolta ottaisin neuvoja vastaan. Siihen minulla on olemassa rakastava lähipiiri.
Olen samaa mieltä kuin Hyi.
Ehkä bloggaajalla voi tosiaan huomenna olla kaikki toisin, kuten kävi edelliselle vaimolle tämän ollessa raskaana.
Blogi on irvokasta luettavaa: kuvailua uuden suhteen seksistä, käsi kädessä kävelystä yms – edellisen suhteen lapsi ei taida olla vielä vuottakaan.
Anna-lehti voisi lopettaa tämän blogin omalta alustaltaan.
Kiitos kommentistasi. Blogiin liittyvät lopettamistoiveet voi lähettää suoraan Anna-lehteen. Siellä on esimerkiksi kohta anna palautetta, jonne toiveensa voi kirjoittaa. Mitä irvokkuuteen tulee, niin varmasti olisi parempi mennä maan alle ja hävetä loppuelämänsä rakastumistaan ja avioeroaan. Ajattelen silti, että rakkaus ei ole ehkä sitä irvokkainta, mitä tässä elämässä voi tehdä tai mistä voi kirjoittaa. Vaikka olenkin tullut tähän parisuhteeseen kolmen parisuhteen kautta, niin koen sen olevan aivan yhtä oikeutettua kuin kirjoittaa siitä ensimmäisestä parisuhteesta, jossa on elämänsä ajan. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka löytävät heti oikean ihmisensä ja elävät ihanaa ja intohimoista rakkautta läpi elämän. Mikään parisuhteistani ei ole ollut väärin tai väärä. Ne ovat synnyttäneet esimerkiksi kaksi maailman ihaninta lasta, joiden ylpeä isä olen. Ja kyllä, minusta se on aivan järjettömän kaunista saada kävellä rakastettunsa kanssa käsi kädessä silloinkin kuin minulla toisessa kädessäni on lapseni. Irvokasta, eikö totta? Ihanaa ja lämmintä kesäaikaa. Paljon käsikävelyjä ja kauniita sanoja toivotellen.