Havaintoja parisuhteesta

Sinä et ole vain minua varten

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Minulla on sinusta kovia odotuksia. Haluan, että tyydytät minun kaikki tarpeeni, teet minusta onnellisen, annat elämälleni tarkoituksen ja olet minun toiveitteni täyttymys. Haluan, että sinä olet minun rakastajani, rakastettuni, paras ystäväni, turvani, sielunkumppani, pelastajani ja iltojeni ilo. En halua muita kuin sinut. Minun onnellisuuteni lepää sinun hartioillasi.

Ihminen, sinä, joka noin ajattelet, niin haluan tiputtaa sinut maan pinnalle ja tuottaa sinulle pettymyksen. Kukaan ei tule koskaan olemaan odotustesi arvoinen. Kukaan ei tee sinusta onnellista eikä kukaan ole sinun pelastajasi. Haluaisin jopa sanoa, että odotuksesi toista ihmistä kohtaan on epäreiluja ja kohtuuttomia. Lakkaa ajattelemasta, että parisuhde olisi sinun onnesi tae tai lakkaa lataamasta siihen koko elämääsi. Et sinä voi laskea kenenkään muun ihmisen kuin itsesi osaksi sinun onnellisuuttasi.

Parisuhteen voi tukahduttaa liialla kiinnipitämisellä. Vaikka peräänkuulutankin kirjoituksissani kosketuksen ja läsnä olemisen tärkeyttä, niin en tarkoita sillä, että toiseen pitäisi takertua kuin takiainen takin kaulukseen. Toinen saattaa ahdistua siitä niin kuin hän saattaa ahdistua ajatuksesta, että hän pitää toisen ihmisen onnellisuutta yllä. Ei sellainen rooli ole kenellekään reilua.

Toisesta ihmisestä ei pidä koskaan olla riippuvainen. Eikä toisen ihmisen varaan voi rakentaa koko elämäänsä. Se on yksi pieni tuulen humahdus, kun ihmistä ei enää ole. Se ei tarkoita sitä, että ihminen vain lähtee pois. Sitäkin tapahtuu, mutta ihminen voi myös kuolla. Mitä sitten jää jäljelle, jos koko elämänsä on rakentanut jonkun toisen ihmisen varaan? Elämä pitäisi joka tilanteessa rakentaa itsensä varaan, jota muut ihmiset tukevat.

Jokaisella parilla pitää olla yhteiset unelmansa, päämääränsä ja tavoitteensa. Molemmilla parisuhteessa pitää olla omat unelmansa ja tavoitteensa. Niiden ei tarvitse olla yhteneväset. Tätä minä tarkoitan, kun puhun parisuhteessa olevasta itsenäisyydestä. Tätä minä tarkoitan väittäessäni, että parisuhteeseen pitäisi lähteä vasta oman itsenäistymisen jälkeen. Koska silloin ei ole enää niin suurta vaaraa ripustautua toiseen ihmiseen ja jättää oma onnellisuutensa toisen ihmisen täytettäväksi.

Ehkä silloin ollaan jo liian kaltevalla pinnalla, jos elämän ainoa intohimon kohde on parisuhde. Parisuhteen pitääkin olla intohimon kohde, sillä vasemmalla kädellä huitaistut asiat ovat vain vasemmalla kädellä huitaistuja asioita. Se ei saa olla ainoa intohimon kohde. Mitä ahtaampaan koloon ihminen asettaa elämänsä, sitä tukalampi elämäänsä on elää. Sama koskee sekä ripustautujaa, että ripustautumisen kohdetta. Vapaus on aivan liian tärkeä asia uhrattavaksi edes parisuhteen alttarilla.

Itselläni on pitkä polku käytynä vapauden oivaltamiseen. Ajatukseen, että minun pitää rakentaa ja kantaa oma onnellisuuteni itse eikä ulkoistaa sitä kenenkään muun rakennettavaksi ja kannettavaksi. Voin tunnustaa, että sen oivaltaminen on ollut suunnattoman helpottavaa.

Minä en enää pelkää antaa toiselle ihmiselle vapautta toteuttaa omaa elämäänsä. En pelkää, että vapauden saatuaan ihminen sulkee oven perässään ja lähtee. Tai jos hän niin päättää, niin se ihmiselle sitten suotakoon. Mikä minä olisin asettumaan poikkiteloin ihmisen tielle. En omista tässä elämässä yhtään ketään.

Olen huomannut, että vapauden annettuaan, ihminen poislähtemisen sijaan tuleekin lähemmäksi. Hän tulee siksi, koska hänen on helpompi hengittää. Hän tulee, koska hän haluaa tulla, eikä siksi, että on jotenkin pakko tulla. Hän ei tule ripustautumaan minuun, vaan rakastamaan minua. Hän ei vaadi minulta sitä, että teen hänen elämästään onnellista. Hän tekee siitä onnellisen ihan itse. Minä olen siihen vain erinomainen lisä. Tämä on ainoa mieleeni tuleva kaava, jolla pitkän parisuhteen voi saada toimimaan.

Se ei ole silloin riippuvuutta eikä ripustautumista, vaan silkkaa rakkautta.

Lue myös

X