Havaintoja parisuhteesta

Sinä et ole vain minulle

10.1.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”On aika olla jotain muutakin kuin Teemun vaimo.”

Näin sanoo Sirpa Selänne Anna-lehden Facebookissa olevassa artikkelissa. Paneutumatta yhtään Sirpa ja Teemu Selänteen parisuhteeseen, otan tämän lauseen blogini avauslauseeksi, koska aion kirjoittaa lempiaiheestani eli parisuhteen tärkeimmästä asiasta, vapaudesta.

Oman lapsen kasvatuksessa päämäärän kuuluu olla siinä, että kasvattaa sentti sentiltä lapsen siipiä, jotta ne ovat myöhemmin niin leveät, että niillä pystyy lentämään yksin. Onhan niitä lapsiinsa takertujiakin, mutta toiminnallaan he lähinnä tekevät tuhoja sekä lapselle että itselleen.

Tämä sama periaate toimii myös hyvässä parisuhteessa. Mitä enemmän vapautta rakkaalleen antaa, sitä enemmän saa rakkautta osakseen. Parisuhde on vinoutunut, jos sen aikana alkaa pienentää puolisonsa siipiä, jotta hän ei ole mahdollisimman vapaa lentämään. Onhan niitä puolisoaan rajoittaviakin, mutta toiminnallaan he lähinnä tekevät tuhoja sekä puolisolleen että parisuhteelleen.

Palataan hetkeksi kirjoitukseni avauslauseeseen. Hienoa, että lauseen sanoneella henkilöllä on aika olla muutakin kuin toisen ihmisen vaimo. Unohdetaan jälleen heidän parisuhteensa. Heillä on ollut hyvin poikkeuksellinen elämä. Sanon tämän seuraavan mahdollisimman kärjistetysti. Ihmisen pitää alusta lähtien olla jotain muutakin kuin jonkun toisen ihmisen puoliso.

Tuo ajatus kauhistuttaa minua monella tavalla. Se kauhistuttaa siksi, että olen kuullut tämän ennenkin ja huonossa valossa. Nainen, joka kirjoitti minulle, että hänet on kahlittu parisuhteeseen niin voimallisesti, että hänen kaikki harrastuksensakin on kielletty. Toinen nainen, joka kirjoitti minulle, että vaimon roolin lisäksi hänellä on elämässään äidin rooli kolmelle lapselleen, koska miehensä osallistumattomuuden vuoksi hänellä ei ole aikaa muuhun. Pahinta viestissä oli se, että hän kirjoitti miehensäkin kutsuvan häntä nimellä äiti. Se, että hän olisi kuullut itseään sanottavaksi naiseksi tai edes nimeltä, oli pelkkää turhaa toivetta.

Voi olla, että minulla itselläni on päässä jokin arvovika. Onneksi en ole avioliittojeni alla joutunut tilanteeseen, jossa tuleva vaimoni olisi halunnut ottaa minun sukunimeni. Minulle sekin asia on jotenkin liikaa. Miksi toisen ihmisen pitäisi ottaa minun nimeni, kun hänellä on omansakin. Siitä tulee sellainen olo, että nyt tuo ihminen on minulle korvamerkitty. Kun ei hän ole. Hän on edelleenkin itsenäinen ihminen, jolla on oma vapaus toteuttaa itseään ja mennä kohti omia unelmiaan. Niiden ei tarvitse kaikkien eikä edes pidä olla yhteisiä unelmia.

Ei rakkaus pakottamalla roihua. Päinvastoin se sammuu sillä. Se on kaunis ajatus, että parisuhteessa kahdesta sulautuisi yksi ja koko maailma olisi yhteinen. Ei sulaudu, eikä ole. Paperilla ajatus tuntuu kauniilta ja toimivalta, kuten kommunismi ja kapitalismi, mutta käytäntöön vietynä molemmat vain tuhoavat ihmisen ja ympäristön. Rakkaus syntyy vapaudesta ja halusta rakastaa. Ei siitä, että on yhteinen sukunimi ja kiveen kirjoitetut säännöt.

Parisuhde ei enää ole samaa kuin ennen. Ennen toisen ihmisen kanssa pariuduttiin, koska haluttiin perustaa perhe ja jos mennään vuosikymmeniä taaksepäin, niin parisuhde oli monelle myös taloudellinen riippuvuussuhde. Naisten vapautuminen kodin muurien ulkopuolelle on saanut heidät taloudellisesti riippumattomaksi ja syntyvyyden rajun laskun myötä, yhä suuremmalle määrälle lapsen saaminen ei ole parisuhteen syvin merkitys. Tämä on mukanaan tuonut uudenlaisen vapauden toteuttaa itseään ja omia kodin ulkopuolisia unelmia. Tämän kehityksen pakolla hillitseminen olisi suorastaan väkivaltaista toimintaa.

Olen iloinen Sirpa Selänteen puolesta, että hänellä on vihdoin aika olla muutakin kuin vaimo. Toivottavasti hän uskaltaa olla helvetin paljon enemmän jotain muuta. Jokainen meistä on paljon muutakin kuin toiselle ihmiselle jotain. Vaikka se kuulostaakin itsekkäältä, niin eniten meidän pitää olla itsellemme jotain. Lapseensa on itsekästä ripustautua, koska lapsen oikeus on irrottautua vanhemmastaan. Puolisoonsa on itsekästä ripustautua, koska jokaisella on oikeus myös omaan itsenäiseen elämään.

Mitä enemmän sulkee rakkaittensa edestä ovia, sitä varmemmin huomaa myöhemmin olevansa hyvin pienessä tilassa, aivan yksin.