Havaintoja parisuhteesta

Sinä et saa muovailtua puolisostasi haluamaasi, joten lopeta muovaileminen!

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Kuvitellaan tilanne, jossa ihminen aloittaa parisuhteen päihderiippuvaisen kanssa. Jatketaan kuvittelua, jossa päihderiippuvaisen puoliso ajattelee, että kyllä hän rakkaudellaan parantaa puolisonsa ja pian puoliso ei olekaan enää päihderiippuvainen. Tässä kohtaa lopetetaan kuvittelu, sillä tuo viimeinen lause on liian valheellinen jopa kuvitteelliseen tarinaan.

Vaikka rakkaus onkin elämän väkevin voima, niin silläkin on rajansa. Rakkauden rajat kulkevat siinä, että annetulla rakkaudella ei voi toista ihmistä ja toisen ihmisen käyttäytymistä muuttaa, koska muutokseen tarvitaan toisen ihmisen oma tahto.

Valitettavasti on ihmisiä, jotka kuvittelevat voivansa rakkaudella muuttaa ihmistä. Tässä on tietenkin kyse usein siitä, että kaksi riippuvaista saavat toisensa, sillä läheisriippuvainen on hyvä vastinpari esimerkiksi päihderiippuvaiselle. Se on kuin itseään ruokkiva kehä, josta ei ole poispääsyä ilman ammattiapua.

Kevennetään aihetta hieman ja viedään tämä rakkaudella muuttamisen aatos parisuhteeseen, jossa ei näkyviä riippuvuuksia ole. Sain ajatuksen aiheeseen saatuani kommentin nalkuttamista koskevaan tekstiin. Kommentissa hän toteaa, että pakkohan se on nalkuttaa, koska ei tunnu puolison käytös muuten muuttuvan.

Tämä kommentti kertoo tarvittavan. Pitää nalkuttaa, koska muuten puoliso ei muutu. Parisuhteen tarkoitus on yrittää muuttaa puolison käyttäytymistä. Juuri se sama asia, joka tulee myöhemmin johtamaan parisuhteen päättymiseen, koska muuttajalle tulee turhautuminen siitä, että puoliso ei muutukaan hänen haluamakseen ja muutettavalle vitutus siitä, että hän on puolisonsa käsissä kuin muovailuvahaa.

Yksi esimerkki aiheeseen. Luettavissa myös erään blogitekstin kommenttiosiosta:

Sain palautetta, kun pesin paistinpannun väärin, en tehnyt lumitöitä tarpeeksi hyvin, imuroin keittiön pöydän ympäriltä väärässä järjestyksessä (siis ensin pöydän ympäriltä ja sen jälkeen alta vai toisinpäin), laitoin väärällä tavalla pyykit kuivumaan. Esimerkkejä on lukuisa määrä lisää.

Jossakin välissä kimpaannuin ja otin asenteen, että jos ei kelpaa miten teen niin tee sitten itse.  Sain kuulla, että miksi et voi ottaa neuvoja vastaan ja seuraavalla kerralla imuroit niin että ei varmasti jää yhtään murua lattialle. Sain myös kuulla, että etkö voisi minun mielekseni laittaa sukkia hänen haluamallaan tavalla. Sain myös kuulla, että minä väsytän hänet, kun en ole tarpeeksi oma-aloitteinen kotitöissä. Kyllähän se vuosien aikana meni ilo kotitöistä, kun useasti tuli sanomista.

Vaan nyt olen onneksi onnellisesti eronnut ja ilo kotitöistä on tullut. Ja minä luulin, etten tule kotitöistä ikinä pitämään.”

Varsin yleinen tarina ja tarinalla varsin yleinen loppu. Parisuhteen dynamiikassa muuttaja ja muutettava. Puoliso ei kelpaa sellaisenaan ja hänestä muovaillaan muuttajan kaltaista ja muuttajan ei itse tarvitse muuttaa itsestään mitään, koska hän on ( kuvittelee olevansa ) oikeassa.

Sitten tullaankin siihen vaikeimpaan aiheeseen, jonka ääneen sanominen on haastavaa ja jota ei haluta koskaan kuulla, nimittäin parisuhteen omavastuuseen.

Jos parisuhteessaan huomaa, että puoliso ei täytä alkuunkaan niitä kriteereitä, joita itsellä on ja joita pitääkin olla, niin ratkaisu ei ole se, että alkaa maanisesti muuttamaan toista, koska niin ei tule koskaan tapahtumaan, että puoliso muuttuu. Jos on olemassa tilanne, jossa kompromissin tekeminen ei luonnistu, niin sen jälkeen pitää nostaa kädet pystyyn virheen merkiksi ja todeta, että parinvalinnassa on tullut nyt epäonnistuttua. Tuo ihminen tuossa ei olekaan minua varten.

Tässä tilanteessa valitaan silti toisin ja parisuhteesta tulee riitojen ja nakutusten temmellyskenttä. Koska harvalla on munaa nostaa käsiänsä pystyyn virheen merkiksi, koska on helpompaa syyttää sitä toista ja osoittaa sormellaan hänen virheitään kuin harrastaa itsekritiikkiä. Tässä kohtaa puolisosta tulee se paskiainen, jota voi puolison poissa ollessa haukkua työpaikkojen taukohuoneessa eikä omaa virhettä nähdä vieläkään. Kaikki olisi hyvin, jos puoliso olisi vain muuttunut sellaiseksi kuin minä halusin hänen muuttuvan.

Toisin sanottuna ja alleviivattuna. Jos tuntuu päivä toisensa jälkeen siltä, että puoliso ei täytä omia kriteerejä hyvästä puolisosta, niin oikea tapa ei ole alkaa muuttamaan häntä yhä maanisemmin, vaan parempi tapa on päästää hänestä irti ja lähtemään. Näin molemmille tulee mahdollisuus löytää itselleen oikeampi. Parisuhteen, jossa saa enemmän arvostusta kuin kritiikkiä. Ihmisen, jota ei tarvitse joka päivä yrittää niin kovasti muuttaa.

Kirjoitukseni alkoi esimerkillä, jossa ihminen kuvittelee saavansa rakkaudellaan päihderiippuvaisen ihmisen kuiville. Rakkaus voi olla iso motivaatio kyseiselle muutokselle, mutta yksin se ei sitä tee. Se, että läheinen rakastaa ja haluaa puolisonsa kuiville ei riitä, jos puoliso ei sitä itse halua. Sillä kuten kaikessa parisuhteen liittyvässä muutenkin, kukaan toinen ei voi toista ihmistä muuttaa kuin ihminen itse.

Kannustaa voi, mutta se onkin sitten toisen tekstin aihe, että kuinka huonoja tunnumme kannustamisessa olevan. Sekunnissa se muuttuu vaatimiseksi.

Summa summarum, vanha viisaus sen meille sanoo, että vain omaa käyttäytymistään voi muuttaa.

X