Havaintoja parisuhteesta

”Sinä iltana jotain minusta kuoli”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Olen uusioperheen äiti. Lapsia kaikkineen 4, joista yksi jo lentänyt pesästä reilu vuosi sitten. Tyttärien kanssa on käyty erittäin pohjalla, heidän aikuistumisen matkalla. Kaikesta ollaan selvitty aina ja elämä saatu raiteilleen.

Olemme mieheni kanssa aina puhuneet vaikeistakin asioista ja tukeneet toisiamme/kantaneet koko perhettä vaikeiden asioiden yli. Seksikin on aina pysynyt suhteessamme ja pitänyt toisiamme lähempänä, vaikka on ollut vaikeaa.

2020 isänpäivänä kaikki kuitenkin muuttui, minä muutuin. Tyttäreni lähti isänpäivänä kavereitaan moikkaamaan. Oltiin oltu aamupäivä yhdessä ja vietetty yhteistä laatuaikaa. Nuorimmat lapset olivat mummolassa. Tyttäreni on siis edellisestä suhteestani, mutta nykyinen mieheni on hänelle isä, enemmän kuin oma on ikinä ollut.

Yleensä hän aina ilmoitti jossain kohtaa päivästä, missä on menossa. Sinä päivänä näin ei ollut. Illalla sain puhelun poliisilta, että tyttäreni on joutunut onnettomuuteen. Minua pyydettiin pikaisesti lähtemään sairaalaan.

Sairaalaan saavuttuani, sain elämäni pysäyttävimmän uutisen. Tyttäreni oli yrittänyt itsemurhaa, hän oli hypännyt junan alle ja oli ihme että hän oli hengissä. Kukaan ei ollut ikinä uransa aikana nähnyt jonku selviävän näin vähillä vammoilla.

Tuntui kuin koko maailmani olisi romahtanut. En jollain lailla tuntenut mitään, mutta silti tunsin paljon…Surua, tuskaa ja silti helpotusta. Siltikään en voinut itkeä, minun piti pysyä kasassa. Minun piti mukamas kantaa koko perhettä, omasta mielestäni.

Mieheni pysyi tukenani koko prosessin ajan ja on edelleen rinnallani. Jotain minussa silti kuoli tuona iltana.

Kävin sairaalassa joka päivä töiden jälkeen, tyttäreni ollessa nuorten psykiatrisella. Myös viikonloppuisin.
En enää osannut tai tiennyt miten olen mieheni lähellä. Rämmin päivästä toiseen. Huomasin työntäväni miestäni pois, vaikka sainkin hellyyttä ja suukkoja.

Aina jotenkin keksin syyn päästä pois läheisemmistä hetkistä. Menin aikasemmin nukkumaan ja milloin oli mikäkin syy. Koko kehoni meni sekaisin tästä tragediasta.

Aikaa on jo kulunut 9kk:tta, mutta seksiä meillä ei ole edelleenkään. Olemme puhuneet asiasta, että sitä kaipaa kumpikin. En vain tiedä miksi en pysty. Asiat ovat tyttärellänikin jo paljon paremmin. Jokin lukko minuun jäi, enkä tiedä miten sen saisin avattua.”

Lue myös

X