Havaintoja parisuhteesta

Sinä olet hyvä tahto

21.1.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Olin taannoin uimahallin saunassa. Seurassani ei ollut ensiksi ketään. Olin juuri nousemassa lauteilta hakeakseni lisää löylyvettä, kun saunan ovi avautui ja sisään astui noin kolmekymmentä vuotta minua vanhempi herrasmies. Käytän sanaa herrasmies, koska ensitöikseen hän pyysi, huomatessaan aikeeni nousta löylyämpärin kanssa, että minä antaisin ämpärin hänelle ja hän toisi tullessaan vettä, kun nyt sattuu olemaan hanaa lähempänä. Tullessaan saunaan täyden vesiämpärin kanssa, hän jatkoi, että vaikka hän onkin jo tällainen kehäraakki, niin ei se vielä estä tekemästä nuorempien töitä.

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin hyvin pieni arjessa tapahtuva asia saa merkitykseltään valtavan isot mittasuhteet? Tämä kyseisen herrasmiehen teko oli yksi niistä. Kuinka iloiseksi sitä tulikaan siitä, että minulle täysin tuntematon ihminen huomio toisen ihmisen, eli minut, kyseisellä tavalla. Kuinka pieniä ne teot lopulta onkaan, joista kaikki se maailman hyvä saa alkunsa. Ei se ole ollenkaan itsestään selvää, että me arjessa huomioimme toisia ihmisiä. Helpompihan sitä on tulla saunaan, jonne toinen ihminen hakee löylyvedet, joiden lämmössä saa sitten itsekin nautiskella.

Ihmisen huomioiminen. Se on juurikin niin pienistä asioista kiinni, kun tässä kerron. Se ei maksa mitään jäädä hetkeksi pitämään hissin ovea auki, jos huomaa sinne jonkun toisen saapuvan. Se ei vie meidän niin kutsutusta kiireisestä arjestamme yhtään aikaa, jos kaupassa asioidessamme olemmekin kassatyöntekijälle ystävällisiä. Se ei kaada meidän minuutilleen laadittua aikatauluamme, jos pysähdymme autollamme suojatien eteen, päästäksemme viimaisessa pakkasessa värjöttelevät kävelijät jatkamaan matkaansa. Mikä tärkeintä, se ei ainakaan huononna parisuhteemme laatua, jos päivän aikana sanomme puolisollemme arvostavia sanoja.

Tämä kaikki, mitä tässä kirjoitan, pitäisi olla itsestään selvää. Vaan kun se ei tunnu olevan. Melkein nolottaa kirjoittaa näinkin kliseistä asiaa, että hyvyydellä on sellainen tapa, että se lisää hyvyyttä. Tulemalla hyvin kohdelluksi, sitä tulee kohdelleeksi toisiakin paremmin. Ne ovat meidän valintojamme, joita arjessa teemme. Me voimme lähteä aamulla töihin niin, että juomme kahvipannusta viimeisetkin kahvintilkat ja jätämme puolisomme huomioimatta ja hän saa herätessään keittää omat kahvinsa. Me voimme olla täysin huomioimatta puolison kotiintuloa ja ensimmäiseksi tuhahtaa jostakin täysin vähäpätöisestä asiasta hänelle.

Niin tehdessämme voimme toki saman tien kysyä, että parantaako se mahdollisuuksia tulla puolison taholta nähdyksi ja hyvin kohdelluksi? Jos onkin niin, että hyvä synnyttää hyvää, niin toisin päin ajateltuna paha synnyttää lisää pahaa. Tämä kaikki pätee niin monessa yhteydessä. Se pätee parisuhteessa, työyhteisössä ja yhteiskunnassa. Jos tälläkin hetkellä seuraa yhteiskunnallista keskustelua, niin me olemme monessa asiassa täysin kusipäitä toisillemme. Sitä vain on todella vaikeaa jakaa rakkautta ympärillensä, jos on tullut hetki sitten täysin lytätyksi.

Tämä on juuri niin helppoa kuin kirjoitan. Se on meidän valintamme, jaammeko ympärillemme pahaa oloa vai hyvää oloa. Se on täysin meidän valintamme, että huomioimmeko ympärillämme olevat toiset ihmiset vai puskemmeko vain omaa itseämme läpi aamusta iltaan. Se on pelkästään meidän valintamme, että miten kohtelemme rakastamaamme puolisoa parisuhteessamme. Jos on päättänyt käyttäytyä mulkusti ja päättänyt olla huomioimatta puolisoaan millään tavalla, niin on turha sitten myöhemmin itkeä, että ero tuli aivan puun takaa. Ei se koskaan tule.

Saunasta lopullisesti lähdettyäni otin löylyämpärin taas mukaani ja kävin täyttämässä sen suihkuhuoneessa. Palatessani tuomaan ämpäriä saunaan, seuraani saapunut herrasmies totesi, että ei häntä varten vettä olisi enää tarvinnut tuoda. Vaikka kehäraakkina voin vettä kantaakin, niin sen heittäminen kiukaalle olisi kyllä jo kuolemaksi. Vastasin hänelle, että siinä tapauksessa laitan ämpärin kauemmaksi hänestä, että hän ei vahingossakaan heitä kaikkia vettä kiukaalle.

En tiedä, mutta oletan kahden ihmisen päivän tulleen edes aavistuksen verran paremmaksi, minun ainakin tuli.