Sinä olet minun kaikkeni

”En voisi olla vain pieni osa jollekin, haluan ihmisen, jolta saan aivan kaiken.”

Tämän kommentin luin erään tekstini kommenttiosiosta. Ja sen jälkeen minua alkoi kylmäämään.

Kommentti pitää sisällään kaiken sen, että miksi ihminen tulee vääjäämättä pettymään parisuhteessaan. Hän ei koskaan saa ihmistä, joka antaa hänelle aivan kaiken.

Eihän sellaista saisi edes olettaa. Itse ahdistuin jo pelkästä lauseesta. En halusi olla kenellekään ihminen, jolta saa aivan kaiken. Minusta ei ole antamaan ihmiselle sitä. Enkä edes halua sitä.

Tämä lause on romanttisen parisuhteen harhainen kuvitelma, joita meille yritetään kaupata muun muassa epärealistisissa romanttisissa komediossa ja Disneyn saduissa. Valitettavasti on ihmisiä, jotka kuvitelman ostaa totena ja huomaa myöhemmin tulleensa huijatuksi.

Lause pitää sisällään karmaisevan odotuksen siitä, että toinen ihminen voisi tuoda sinulle onnen. Hän on se satujen prinssi tai prinsessa, sinun toinen puoliskosi, se ainut ja oikea ja mitä niitä muita propagandasia lauseita ikinä onkaan.

Pahin niistä kuitenkin, että en voi elää ilman sinua. Siinä ollaan jo ihmisriippuvuudessa niin syvällä, että omin voimin sieltä ei pois ole pääsyä.

Rakkaus on ihanaa. Parisuhde on ihanaa. Siinä vain on sellainen pieni ongelma, että niinkuin kaikessa muussakin, niin parisuhteessakin voi mennä vähän yli. Odotetaan satua, joka sinulle luettiin, kun lapsena et saanut unta. Myöhemmin satua näytteli Hugh Grant, joka saapui charmillaan pelastamaan naisen ikuiseen rakkauteen ja romantiikkaan.

Sen jälkeen sinä itse vietät ihanat prinsessahäät ja he elivät onnellisena elämässä loppuun saakka ja niin edelleen.

Sadut ovat kauniita. Kuin fantasiaa.

Kommentti, johon alussa viittasin tuli tekstiin, joka koski kahden ihmisen välistä seksisuhdetta. Ei mitään muuta kuin seksisuhdetta. Kun ei voi kuulemma olla pelkkää seksisuhdetta. Siihen liittyy aina tunteet. Niin ihmiset sanovat jopa toisten puolesta. En suostuisi saamaan vain murusia, vaan haluaisin kaiken.

Minkä kaiken?

Eihän toista ihmistä voi edes saada itselleen. Ei kukaan ole kenenkään oma. Ei kenelläkään ole kykyjä antamaan toiselle ihmiselle kaikki. Ihmisen pitää antaa muillekin jotain. Ja ennen kaikkea itselleen. Onhan niitäkin, jotka antavat vain muille ja unohtavat itsensä. Heitä kutsutaan väsyneiksi marttyyreiksi.

Ei kukaan saa kaikkea. Ei ole olemassa Hugh Grantin roolihahmoja. Hugh Grant on. Hän ei ole prinssi eikä ritari. Hän on ihminen, joka on yhtä kesken kuin me kaikki. Ei kenenkään pidä heittäytyä toisen ihmisen varaan. Mitä sitten, kun sitä ihmistä ei yhtä äkkiä ole?

Niin. Sitähän moni tuntuu pelkäävän. Pelkäävän niin paljon, että kommenttikentät täyttyvät ehdottomista ja jyrkistä kommenteista. Pelko, että mitä jos se minun kaikkeni katoaa elämästäni.

Niin voi käydä ja siinä kohtaa on melko synkkää jatkaa elämää, jos sen on antanut yhden ihmisen harteille ja se ihminen et ole sinä.

Minä en halua olla kaikki enkä minä halua, että minulle ollaan kaikki. En voi edes vaatia sitä keneltäkään. Hänen pitää antaa myös monelle muulle, itselle myös. Elämä koostuu murusista. Niillä pärjää kyllä helvetin hyvin, mutta jos haluaa koko kakun, niin edessä on väistämätön pettymys.

Rakkaus on hyvänmakuisia murusia. Ne herkullisimmat muruset.