Havaintoja parisuhteesta

Sinä senkin narsistinen oman edun tavoittelija, häpeäisit!

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Sitä se arki on. Nykyään arjen sietokyky tuntuu olevan niin hukassa”.

Kommentti blogitekstiini, joka koski kulissiavioliittoja ja avioliittoja, joissa on rakkauden sijaan jäljellä enää pelkät kuoret. Yksi useasta kommentista, joka kannusti ihmisiä jäämään tyhjään avioliittoon, koska eroaminen ”liian helpoin” perustein on vain narsistisen itsekkyyden ilmentymä ja merkki siitä, että ihmiset eivät siedä enää arkea.

Ensinnäkään, miten kukaan voi sanoa toisten ihmisten arjen sietokyvystä yhtään mitään, jos niiden toisten arkea ei ole koskaan elänyt? Tuollainen moraaliselta ylemmyyskukkulalta alaspäin lyöminen on vain äärimmäisen typerää ja vastenmielistä.

Onko todellakin niin, että parisuhde, avioliitto ja elämä on vain silkkaa arjen sietämistä? Jos aamulla lähtee työhönsä, jota vihaa, niin se on vain siedettävä, vaikka pahaa tekeekin. Jos iltapäivällä palaa avioliittoonsa, josta ei ole mitään enää jäljellä, niin se on vain siedettävä, vaikka pahaa tekeekin.

Kukaan meistä ei ole säästynyt edellisten sukupolvien marttyyreilta. Heistä, joiden mielestä jokainen ihminen, joka nykyajassa kehtaa vähääkään ääneen sanoa vaikeista oloistaan tai ajoistaan, että ennen kaikki oli vielä pahemmin.

Kouluun mentiin yhdellä kengällä susia karkuun juosten. Koulussa luokanopettaja löi karttakepillä päähän ja sormille. Ruoka oli pakko syödä lautaselta, vaikka sen olisi oksentanut siihen takaisin. Silloin tehtiin eikä haikailtu jostain paremmasta.

Avioliitossa pysyttiin, koska niin oli jumalan, suvun ja naapureiden edessä luvattu. Vaikka turpaan tuli ja ukko ryyppäsi, niin mihinkään ei lähdetty. Siinä sitä oltiin toinen käsi pitämässä itkevää lasta sylissä ja toisella hämmennettiin lihakeittoa kännissä olevalle ukolle. Toisin kuin nykyihmiset, jotka eivät tunnu sietävän arkea ollenkaan. Koko ajan pitäisi olla intohimoa ja läheisyyttä. Jos sitä ei ole, niin sitten leikitään masentunutta ja ollaan itsekkäästi tekemättä mitään.

Tähän poikki.

Seuraa tiedote. Emme enää elä menneisyyttä. Sitä ei enää ole. Katkaiskaa kahle edellisiin sukupolviin. Jos arjen sietäminen tarkoittaa sitä, että pitää jäädä rakkaudettomaan parisuhteeseen, niin älkää sietäkö arkeanne. Olkaa ”narsistisen itsekkäitä” ja erotkaa ilman sitä kunnon syytä, joka on kuudesti tai useammin pahoinpidellyksi tuleminen tai puolison minimissään kuuden vuoden ryyppyputki.

Tämän jälkeen te saatte vastaanne ihmiset, jotka puhuvat mystisestä viimeisenkin kiven kääntämisestä. Tämä mystinen viimeinen kivi sijaitsee joskus niin piilossa, että moni etsii sitä loppuelämänsä ja kuolinvuoteellaan huomaa, että siinähän se elämä meni viimeistä kiveä etsiessä, että sen voisi kääntää ja toimimaton avioliitto muuttuisi kuin taikaiskusta toimivaksi.

Kun ”heppoisin” perustein ei saa erota. Koska kukkulalla on avioliittojumala, joka jakaa tuomioita. Jos eroaa sen vuoksi, että ei enää rakasta tai seksiä ei ole ollut seitsemään vuoteen, niin avioliittojumala jakaa tuomionaan, että ei ole taas arkea siedetty. Itsekkääksi on mennyt ihminen tässä ajassa. Koko ajan vain pitäisi olla sitä intohimoa ja läheisyyttä. Kyllä pitäisi sen riittää, että on yhteinen takapiha.

Se sama saatanan vanha asenne puskee läpi, minkä vankeina edelliset sukupolvet ovat elämäänsä eläneet. Marttyyrin palkintoa odotellessa, jota ei koskaan tule ja kun sitä ei tule ja kun kukaan ei oikein muuten huomaa tai kosketa, niin sitten kiivetään kukkulalle, puetaan avioliittojumalan viitta päälle ja aletaan moralisoida heitä, jotka toisin elävät.

Vihje 1: Eläkää ja sietäkää sitä arkeanne, niin että napa repeää, mutta jättäkää ihmiset rauhaan, jotka ajattelevat toisin.

Vihje 2: Koskaan ei ole liian myöhäistä katkaista sidettä menneisyyteen.

Blogini loppuu samaan kulissiavioliittoja koskeneeseen tekstiin tulleeseen syystä turhautuneeseen kommenttiin:

Minä olen se, joka lähti näennäisesti onnellisesta parisuhteesta, jossa ei ollut mitään vikaa. Se narsistinen onnellisuuden tavoittelija, joka teki muiden mielestä ”helpon” päätöksen. En oikein ymmärrä, miten se kenenkään nenää kutittaa, miten olen oman elämäni elää. Miksi pitää huudella jonkun keinotekoisen moraalin perään, aina kun joku ei elä elämäänsä niin kuin hänen mielestään kuuluu? Meillä jokaisella on yksi elämä ja oikeus käyttää se juuri niin kuin itse haluamme.”

Yksi elämä.

Vihje 3: Sinun elämäsi.

Lue myös

X