Havaintoja parisuhteesta

Sinnitellen elämänsä loppuun saakka?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Sinnittelin 20 vuotta ja sitten mies ymmärsi lähteä, koska minä keksin yhäkin tekosyitä olla lähtemättä.

Mieti, jos heräisit joka aamu lähteäksesi töihin, jota olet viimeiset vuodet vihannut. Teet sitä vain siksi, koska olet selittänyt itsellesi, että sinun on pakko. Ei ole olemassa vaihtoehtoa. Lopulta sinä alat tottua siihen, että sinun pitää vain sinnitellä. Sen huomaa kyllä sinusta, sillä joko sinä alat näyttää luovuttaneelta tai sitten sinusta on tullut vihainen, katkeroitunut ja negatiivinen.

Tämän jälkeen tullaankin tekstin hurjaan kohtaan. Mieti, jos teet tuon kaiken saman parisuhteessasi. Työtä pääsee sentään karkuun vapaa-ajalle, mutta parisuhde kulkee mukanasi koko ajan. Tai pääsee sitäkin karkuun työpaikalle, harrastuksiin tai laatikkoviiniin, mutta silti se on sinussa koko ajan.

Joka aamu heräät suhteeseen, joka ei ole antanut sinulle vuosikausiin yhtään mitään. Teet sen siksi, koska olet selittänyt itsellesi, että sinun on pakko. Ei ole olemassa vaihtoehtoa. Lopulta sinä alat tottua siihen, että sinun pitää vain sinnitellä. Sen kyllä huomaa sinusta, sillä sinä alat näyttää luovuttaneelta tai sitten sinusta on tullut vihainen, katkeroitunut ja negatiivinen.

Sinä sinnittelet. Keksit joka vuosi uuden syyn olla lähtemättä. Annat itsellesi uuden määräajan ja kun määräaika menee umpeen, annat itsellesi jälleen uuden määräajan. Sinusta on tullut oman elämäsi sinnittelijä. Ehkä olet nielaissut pureksimatta sinulle myydyn ajatuksen siitä, että elämä on pelkkää sinnittelyä ja huono kohtelu on sinun oma vikasi. Sinä et ansaitse yhtään enempää. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Elämä on yksi iso selviytymistaistelu. Kuka on sanonut, että pitäisi edes olla onnellinen tai että saisi edes joskus nauttia. Haihattelua kaikki sellainen.

Sinnittelylle on olemassa kaksi synonyymia. Toinen on pystyynkuoleminen ja toinen katkeroituminen. Kumman niistä sitten valitsee riippuu kai persoonasta.

On tietenkin olemassa kolmaskin vaihtoehto. Se, että lakkaa sinnittelemästä. Valitsee sinnittelemisen sijaan elämisen. Lakkaa keksimästä tekosyitä ja siirtämästä määräaikoja. Hyppää tuntemattomaan ja katsoo tippuuko jaloilleen. Riskinhän se sisältää siitä, että ei ehkä tipukaan, mutta ehkä sekin on parempi vaihtoehto kuin kuolla katkerana pystyyn. Mitä elämää se sellainen on?

Älä vain sano, että sinun elämääsi!

Sillä, jos kukaan ei ole sitä aikaisemmin sinulle sanonut, niin minä sanon sen nyt. Sinusta on paljon enempään kuin sinnittelijäksi. Sinä et ole sinnittelijä.

Hyppää, joku ottaa aina kiinni. Mikä parasta, todennäköisesti sinä itse.

X