Havaintoja parisuhteesta

Sinulla on käsissäsi paljon enemmän kuin alussa ollut huuma

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Muistatko kun sinä rakastuit? Muistatko sen tunteen, joka sisälläsi myllersi? Entäpä sen taivaallisen hetken, kun huulesi osuivat ensimmäistä kertaa rakastettusi huuliin. Puhumattakaan siitä, kun sinua hyväilevät kosketukset saivat sinut uskomaan ikuiseen rakkauteen. Kaikki muu ympärillä oli vain taustamaisemaa kahden ihmisen rakkaudelle.

Hyvä, että muistat. Jos tuota edellä kuvailemaa vaihetta ei olisi ollut, niin sinä et olisi tänä aamuna herännyt tuon samaisen rakastettusi viereltä. Samaisen rakastetun, joka vuosien yhdessä olemisen jälkeen näyttää sinulle jo muitakin piirteitä kuin niitä ihastuttavia tapoja olla täydellinen ihminen ja täydellinen rakastaja.

Mitäpä sitä peittelemään. Ihminen on rakastuessaan hieman sokea ja sellaisten psykoottisten tunteiden vietävänä, että maisema ympärillä saattaa hämärtyä ja todellisuus näyttäytyä sellaisena kuin se ei oikeasti ole. Realismin sijaan päivien kantava voima on romantiikka ja maaninen kiihko, joka jatkuessaan veisi ainakin jo meidän neljäkymmentä täyttäneiden hengen.

Kun sen alun rakkaushuumauksen jälkeen romantiikan ja maanisen kiihkon takaa pilkottaakin realismi. Se, mikä aluksi oli vain taustamaisemaa kahden ihmisen rakkaudelle, koputtaa olkapäälle ja muistuttaa, että sinun olisi syytä puuhailla muutakin kuin rakastella pitkin päivää ja siirrellä sormesi päätä rakastettusi alastoman vartalon pinnalla.

Pitääkin rakkauden taivaanrannan sijaan maalailla yhteisen hankitun asunnon olohuoneen seinä. Pitääkin rakastettunsa sijaan riisua itkevä pieni lapsi ja vaihtaa häneltä vaippa, koska hän on kakannut niin kutsutun selkäkakan, jossa ainetta on levinnyt vaipan lisäksi pienen vartalon eri puolille. Loppunutta rakastelua ei seuraakaan uuden rakastelun alku, vaan voi olla, että väsymyksestä johtuen rakastelussa on jopa viikkojen tauko.

Tiedättekö, miksi tuota kaikkea edellä mainittua kutsutaan? Sitä kutsutaan parisuhteeksi.

Mennään takaisin alkuhetkeen. Tunnelmaan, jossa sinä rakastuit ihmiseen, jonka viereltä tänä aamunakin olet herännyt. Ehkä teillä ei tänään ole samanlaista kuin teillä oli heti rakastumisenne jälkeen. Ehkä sinun ensimmäinen ajatuksesi aamulla herätessäsi ei ollutkaan, että pakko herättää tuo vieressä tuhiseva ihminen rakastelemaan kanssani. Ehkä et aamulla herätessäsi valunut sietämätöntä kiihkoa. Ehkä halusit enemmän lähteä keittiöön juomaan yksin ja rauhassa aamukahvia.

Silti kaikesta tuosta alkukiimailun jälkeen esiinnousseesta realismista huolimatta, sinä saatat rakastaa vieressäsi herännyttä ihmistä enemmän kuin koskaan aiemmin. Ehkä sinä olet vaiheessa, jossa rakkautta ei tarvitse todistella tuhansilla orgasmeilla. Ehkä rakkautenne on jo niin syvää, että sinä uskallat kaivata pieniä yksinvietettyjä rauhallisia hetkiä aamuisin.

Ehkä rakkaus ja parisuhde antaa sinulle huomattavasti enemmän kuin se antoi suhteenne alkuaikoina. Niin kuin kaikessa, myös rakkaudessa maisema muuttuu ajan myötä. Elämä ei koskaan ole niin pientä, että siihen mahtuu vain kahden ihmisen kokoinen tila, jonne koko muu maailma ei ulotu. Kyllä se sinne hiipii ennemmin tai myöhemmin ja siinä vaiheessa, kun muu maailma hiipii väliinne, niin sinun ei kannata verrata parisuhdettasi siihen aikaan, kun se oli silloin alussa.

Ehkä parisuhde ja rakkaus onkin enemmän ja näkyvämpää niissä sateisen arkisissa keskiviikkoilloissa, joissa kävelet kohtuuttoman kokoisen automarketin helvetin pitkillä käytävillä etsimässä hyllypaikkaa, jossa sijaitsee vauvan kosteuspyyhkeet samalla kun rakastettusi on kotona pesemässä yhteisen lapsenne selkäkakkaa vessan lavuaarin edessä. Vaikka se siinä vitutus ja harmistustilassa ei siltä saata ehkä tuntuakaan, niin mieti, kuinka onnekas sinä oletkaan. Sinulla on käsissäsi ehkä parasta, mitä elämä voi sinulle antaa.

Niin, helposti sitä kaipaa suhteen alkuhuumaa. Aikoja, jolloin kaikki tuntui olevan niin helppoa ja luontevaa. Kuten alussa kirjoitin, niin ilman sitä alkuaikaa ja alkuhuumaa sinä et olisi tänä aamuna herännyt ihmisesi vierestä. Kukaan ei ole sitä tunnetta sisältänne vienyt. Siellä se kytee jossain syvällä rakkaussuonissa, tullakseen esille hyvän tilaisuuden koittaessa. Ei ehkä niin usein kuin silloin alussa, mutta sitäkin sykkivämmin ja syvemmin.

Joten, kun sinä juot aamulla kahviasi yksin ja rauhassa ja kun ihmisesi saapuu samaan tilaan sinun kanssasi, niin katso häneen rakastavin silmin ja ole ylpeä itsestäsi ja siitä, mitä teillä on ollut ja mitä teillä on tällä hetkellä. Moni olisi siitä teille kateellinen.

Teillä on paljon enemmän kuin pelkkä alussa ollut huuma.

Lue myös

X