Havaintoja parisuhteesta

Sinun ei tarvitse kysyä lupaa ollaksesi sinä

19.3.2020 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ PLAN INTERNATIONAL SUOMI KANSSA

Hän täytti juuri kolme vuotta. Hetki ennen nukahtamistaan kuulen hänen sanovan unensekaisella äänellään:

”Isi, silitä selästä.”

Olen onnekas ihminen. Elän elämääni tyttöjen ympäröimänä. Minulla on omia lapsia kaksi, molemmat tyttöjä ja avioliittoni kautta sain elämääni kolme lasta lisää, tyttöjä kaikki.

Viisi eri tyttöä, viisi eri persoonallisuutta.

On sanottu, että isän tai isähahmon merkitys tyttölapsen minäkuvalle on merkittävässä asemassa. Se, miten tyttölapsi kokee itsensä isänsä silmissä, muokkaa lapsen itsetuntoa ja arvostusta itseään kohtaan. Mitä sallivampi isän katse on, sitä vapaammin tyttö saa kasvaa ja tulla omaksi persoonakseen, vailla ulkoa ohjattua pakkoa olla tietynlaisessa roolissa.

Tunnen erään valokuvaajamiehen, joka vuosia sitten kierteli kouluja ja päiväkoteja kuvaamassa lapsia. Eräänä päivänä hän oli havahtunut omaan käyttäytymiseensä. Ottaessaan kuvia lapsista, hän tuli herkemmin vaatineeksi tyttöjä hymyilemään verrattuna poikiin.

Hän oli kuvitellut ennen havahtumistaan olevan irti vanhakantaisista rooliajatelmista, mutta käyttäytyvänsä silti niiden mukaisesti. Ajatus, että tyttöjen kuuluu hymyillä kuvissa, mutta poikien ei tarvitse, edustaa puhtaimmillaan tuhoavaa rooliolettamaa sukupuolten välisistä eroista, jossa tyttöjen rooli on miellyttää ja jossa pojat ovat poikia, joiden hymyä ei pakolla kaiveta esiin valokuvauksessa.

Yksi ympärilläni olevista tyttölapsista ei halua hymyillä valokuvissa. Hän on ääneen sanonut, että miksi hänen pitää väkisin hymyillä, jos häntä ei hymyilytä. Hän on enemmän oma itsensä silloin, kun saa päättää itse ilmeensä.

Ihailtava asenne hänellä. Hän haluaa näyttää kuvissakin elämänsä omasta itsestään käsin. Hän on ihminen, ei ohjailtava objekti. Tyttö tulee nähdyksi sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena, jollaisena hänen oletetaan olevan. Hän haluaa määritellä ilmeensä ja oman elämänsä suunnan. Niin kuin kaikkien muidenkin tyttöjen oikeus olisi. Heillä on oltava roolivapaa ympäristö kasvaa sellaiseksi kuin he oikeasti ovat. Näytelty elämä on vain näyteltyä elämää.

Samaa aihetta käsiteltiin kuuntelemassani Plan International Suomen loistavassa Podcastissa, jossa muun muassa valokuvaaja Meeri Koutaniemi kertoo iranilaisista nuorista naisista, aktivisteista, jotka haluat tulla kuvatuiksi heidän tanssiessaan, joka on heidän kulttuurissaan kiellettyä. He haluavat tulla nähdyiksi omina itsenään, ei ulkoapäin ohjailluilta marioneteilta.

https://plan.fi/podcast#kuuntele

Maailma on julma paikka aivan liian monelle tytölle. Itselleni tekee pahaa edes ajatella, että joka kymmenes tyttö maailmassa on kokenut seksuaalista väkivaltaa tai että 200 miljoonaa tyttöä tai naista on kokenut sukuelinten silpomisen. Kuinka lohduton olo ajatuksesta tuleekaan. Me emme ole tasa-arvotyössä edes lähellä maalia.

Emmekä ole maalissa edes kotimaassamme. Me emme voi kehuskella olevamme tasa-arvon mallimaa tilanteessa, jossa tutkimusten mukaan olemme Euroopan kärkimaiden joukossa naisten kokemassa lähisuhdeväkivallassa. Puhumattakaan siitä, kuinka tiukasti sukupuoleen liittyvät rooliolettamat ovat juuttuneet asenteisiimme.

Meidän miesten tehtävänä on antaa tasa-arvolle tilaa. Me emme voi haalia kaikkea valtaa ja omaisuutta itsellemme. Me emme voi määritellä kenenkään toisen ihmisen elämää. Me emme voi pakottaa tyttöjä hymyilemään valokuvissa tai pukeutumaan mekkoihin, jos he eivät sitä halua tehdä. Tasa-arvo näkyy niiden julmimpien esimerkkien lisäksi aivan tavallisessa arjessa. Se näkyy siitä, kuinka arvovapaasti annamme tyttölastemme kasvaa.

”Isi, silitä selästä.”

Tietenkin minä silitän. Silityksellä takaan kolmevuotiaalleni turvalliset yöunet. Mikään ei ole itsestään selvää tässä maailmassa, edes turva. Yön jälkeen nousee uusi aamu. Sen aamun tulisi olla turvallinen myös kasvualustana. Turvallinen sille, että kolmevuotiaalla tytölläni olisi koko lapsuutensa ja nuoruutensa tunne siitä, että saa turvalla olla juuri sellainen tyttö ja ihminen kuin hän haluaa olla.

Jos hän haluaa hymyillä valokuvissa, hän saa hymyillä. Jos hän ei halua hymyillä valokuvissa, niin hänen ei sitä tarvitse tehdä. Molemmissa tapauksissa hän on yhtä oikeanlainen tyttö. Minun tehtävänäni on taata ympäristö hänen kasvaa omanlaisekseen naiseksi, ihmiseksi.

Pyyteettömän rakkauden lisäksi se vaatii vapauden antamista hänen omalle persoonalleen.

Oikeuden olla hän.

OSALLISTU #eihymyilytä kampanjaan. Tietoa kampanjasta:

https://plan.fi/eihymyilyt%C3%A4?utm_source=havaintojaparisuhteesta&utm_medium=blog&utm_campaign=eihymyilyta20

#eihymyilytä @plansuomi #tyttöjenpuolella

Lue myös

Suosittelemme