Havaintoja parisuhteesta

Sinun ei tarvitse pyytää minulta lupaa omiin menoihisi

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Sosiaalisessa mediassa mies kertoo hauskan tarinan siitä, että herää aamulla rakkaansa vierestä niin, että heidän välissään sängyllä lojuu melkein kokonainen rullakebab. Rullakebabin sänkyyn on tuonut hänen kumppaninsa, joka oli aamuyöllä tullut illanvietosta kotiin niin sanotusti kioskin kautta ja päättänyt syödä yhdistetyn aamu- ja iltapalan suoraan sängyssä. No, uneksihan se oli kääntynyt.

Seuraavassa postauksessaan mies kertoo saaneensa päivitykseensä hämmentäviä vastauksia. Hyvin moni miespuolinen ihminen oli kyseenalaistanut sen, että miten mies on ylipäätään antanut naisellensa luvan lähteä yksin baariin. Mies ihmettelee postauksessaan heidän käyttämää termiä ”antaa lupa”.

Samaa ihmettelen minäkin.

Minkälainen on parisuhde, jossa toinen parisuhteen osapuolista ei saisi lähteä yksin baariin? Sanokaa minulle, että sellaisia parisuhteita ei ole olemassa, jossa omalle ajalle ja omalle elämälle pitää anoa lupa suhteen toiselta osapuolelta.

Moni mieshän käyttää tässä tilanteessa huumorimielessä termiä ”kysyä lupa hallitukselta”, joka on paskaa huumoria, koska jos parisuhteessa on olemassa hallitus ja oppositio, niin se on perkeleellinen parisuhde.

Tietenkin asiasta pitää sanoa ja neuvotella puolisonsa kanssa, mutta lähtökohtaisesti termi saada lupa on pelottavan ahdas kuvaamaan parisuhteen vapauden tilaa. Ei kai ihmisen oma elämä saa loppua siinä vaiheessa, kun hän sitoutuu olemaan parisuhteessa rakastamansa ihmisen kanssa. Kuten kirjailija Kari Hotakainen on joskus tokaissut, että parisuhde, jossa ei saa olla koskaan yksin, on sietämätön parisuhde. Tässä tapauksessa yksin oleminen tarkoittaa myös sitä, että viettää aikaa myös muiden ihmisten kanssa kuin oman puolisonsa.

Olen törmännyt muutama vuosi sitten parisuhteeseen, jossa parisuhteessa olevat ihmiset saivat lähteä ilman toista baariin, mutta jossa parisuhteen miespuolinen henkilö sääti naiselle kellonajan, jolloin naisen piti viimeistään olla kotona. Puoliso antoi siis naiselleen kotiintuloajan kuin teini-ikäiselle lapselle. En tiedä, seurasiko tilanteesta rangaistus ja kotiarestia, jos nainen myöhästyi kotiintuloajasta.

Nainen oli tilanteesta ahdistunut, koska hänen piti joka ikinen kerta jättää hauska ilta kesken, koska hänen piti lähteä kotiin, jotta hänen puolisonsa ei suuttuisi. Onneksi tämä suhde on jo loppunut ja nainen saanut vapautensa. Samaa sanoi sosiaaliseen mediaan kirjoittanut mies. Hän kirjoitti kommenttina, että jos hän alkaisi säätämään puolisolleen kotiintuloaikoja ja ei päästäisi häntä yksin baariin tai muualle, niin kyseessä olisi pian aivan ansaitusti päättyvä parisuhde.

Yhdellä tuttavapariskunnalla on sääntönä se, että jos on tulossa illanvietosta aamuyöksi kotiin, niin ei tarvitse ilmoittaa illan aikana mitään, mutta jos päättääkin mennä esimerkiksi ystävänsä luokse yöksi, joka asuu lähempänä ja täten säästää taksimaksun, niin siitä pitää ilmoittaa. No, monelle tämä ajatus on kuulemma sietämätön, koska sillä mahdollistetaan pettäminen. Nainen onkin sanonut tuttavilleen, että jos hän haluaisi baari-illan aikana pettää puolisoaan, niin hän voisi esimerkiksi panna vessassa, että se ei ole siitä kiinni, että meneekö yöksi kotiin vai ei. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta panna muita ihmisiä vessassa eikä muuallakaan.

Itseäni ahdistaa ajatus, jossa parisuhde olisi niin suljettu, että yksin baariin menemisestä tehtäisiin numero tai että siitä pitäisi tuntea syvää syyllisyyttä. Tietenkin niissä rajoissa, että ei ole koko ajan menemässä yksin sinne baariin ja ei koskaan vietä aikaa tai yhteisiä baari- tai mitä tahansa iltoja oman rakkaansa kanssa, mutta jos sellainen tilanne on, niin sellainen parisuhde pitää vain lopettaa, koska kyseisessä tilanteessa ei arvosteta parisuhdetta tai omaa puolisoa millään tavalla. Ei sellaisessa suhteessa pidä kenenkään elämäänsä ja rakkauttaan tuhlata.

Mutta minä olenkin vapauden suuri ystävä ja minusta kaikki liian ahdas ja liian pieneksi puristettu on ajatuksenakin vastenmielinen. Tuntuisi kauhealta estää puolisoni hauskanpito tai itsestäni ulkopuolinen elämä. Minä kun en häntä tai ketään omista, joten minulta ei tarvitse pyytää lupaa omaan elämään. Se on minulle itsestään selvää, että minä en kuulu kaikkeen hänen elämässään ja hän ei kuulu kaikkeen minun elämässäni.

Tietenkin on eri asia, että jos omasta vapaasta tahdosta suostuu jonkun toisen ihmisen vallan alle, mutta siinäkin on tärkein seikka se vapaa tahto. Tosin, en henkilökohtaisesti usko, että sellaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. He ovat vain jo niin alistettuja, että se kaikki tuntuu normaalilta.

Mitä sosiaaliseen mediaan kirjoittaneeseen tulee, niin hän oli ilahtunut aamuyllätyksestä sängyllä, sillä kyllä se rullakebab vielä sen verran syömäkelpoinen oli, että siitä sai ihan mukavan aamupalan.

Tai vatsataudin, mutta elämässä ja rakkaudessa on tärkeää ottaa riskejä.

Lue myös

X