Havaintoja parisuhteesta

Sinun ei tarvitse syyllistyä siitä, että olet viettänyt kivaa iltaa jonkun muun kuin puolisosi seurassa!

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Alkutilanne.

Avioliitossa elävä nainen. Viettämässä tyttöjen viikonloppua vieraassa kaupungissa. Puoliso on kotona.

Kaupungin baari. Baarissa ihmisiä. Samassa pöydässä istuen. Kontakti vieraaseen mieheen. Kiva ja hyvinkäyttäytyvä mies. Hyvä tanssimaan. Mies ja nainen tanssii yhdessä. Yhden tanssin. Sen jälkeen toisen tanssin. Yhteinen tanssi. Yhteinen sävel. Perustuu tositapahtumiin.

Tähän kohtaan tauko.

Minulle se on jo pettämistä jos puolisoni halaa muita. Tämän kirjoitti eräs lukijani minulle kommentissaan. Samassa kommentissa hän kertoi tuntevansa syyllisyyttä jopa siitä, että jos hän huomaa katsovansa muita miehiä liian pitkään.

Suru valtasi mieleni. Ihmistä kohtaan joka pahoinpitelee omaa hyvinvointiaan tuolla tavalla. Mikä rakkaus on niin kahlitseva, että jo katse tuo mukanaan rajut itsesyytökset? Niin, ei mikään. Ei tuo ole rakkautta. Tuo on itsensä ja toisten henkistä ruoskimista.

Parisuhde on monessa asiassa hyvinvointiriski. Se kahlitsee jopa kantajiensa mieliä. Ihminen tulee torjuneeksi jopa itsensä. On armoton sekä itseään että muita kohtaan. Hirvittävä malli parisuhteesta. Ottaa enemmän kuin antaa. Ottaa pois sen kaikkein tärkeimmän eli vapauden.

Sellaisia suhteita on paljon. Jossa ihmiseen luodaan omistussuhde ja kutsutaan sitä harhaisesti rakkaudeksi. Voi kai niinkin elää, mutta uskaliaasti väitän, että tuolla tavalla eläen ihmisestä ei tule koskaan onnellinen ja parisuhde kulkee kohti vääjäämätöntä ja ansaittua loppuaan.

Palataan takaisin ensimmäiseen tarinaan.

Illan jälkeen nainen laittaa kotona olevalle puolisolleen viestin. Minulla on ollut kivaa. Tapasin miehen, joka oli loitstava tanssija. Mies vastaa sydänemojilla. Toivottaa hyvää yötä.

Heidän parisuhde ei ole kulkemassa kohti loppuaan, sillä he ovat oivaltaneet jotain rakkaudelle tärkeää.

 

X