Sinun käyttäytymisesi ruokkii puolisosi käyttäytymistä
Tämä on aluksi tahallisen kärjistävä kirjoitus, pahoittelut siitä.
Nainen kokee parisuhteessaan usein huomaamattomuutta, koskemattomuutta, välinpitämättömyyttä ja seksittömyyttä.
Näin mikäli on uskominen seitsemän vuoden aikana saamieni viestien ja kommenttien sisältöä. Tarve tulla huomatuksi ja rakastetuksi jää vajaaksi ja se tuo mukanaan rajua tyytymättömyyttä ja tyytymättömyys purkautuu ulos esimerkiksi jatkuvalla naputtamisella ja puolison halveksunnalla.
Mies kokee parisuhteessaan usein arvostuksen puutetta, ohjailua, muovaamista ja riittämättömyyden tunnetta.
Näin mikäli on uskominen niitä harmillisen vähäisiä miesten lähettämiä viestejä ja kommentteja, joita miehet ovat minulle lähettäneet seitsemän vuoden aikana. Tarve tulla hyväksytyksi jää vajaaksi ja tämä purkautuu poissaolemisena sekä henkisesti että fyysisesti ja panostamisena asioihin, joissa kokee enemmän hyväksyntää.
Alkuasetelma on katettu.
Tämän jälkeen alkaa kirjoituksen matemaattinen osuus. Miettikää tuota alkuun kirjoittamaa asetelmaa. Tuodaan estradille heteronormatiivinen pariskunta, jossa nainen kärvistelee kosketuksen puutteessa ja jossa mies kokee olevansa koko ajan kaikessa väärässä ja vääränlainen. Voisiko tämä olla niin helppoa, että molempien käyttäytyminen ruokkii toisen käyttäytymistä? Nainen osoittaa jatkuvaa kritiikkiä miestänsä kohtaan arvostelemalla häntä aivan kaikesta. Oikeasti hän haluaisi sanoa miehelleen, että kosketa minua, näe minut. Mies kokee itsensä huonoksi ja vialliseksi, vetäytyy omiin oloihinsa. Oikeasti hän haluaisi sanoa naiselleen, että arvosta minua, osoita riittävyyteni.
Mitä tapahtuisi, jos nainen arvostaisi ja mies koskettaisi? Olisiko ongelma ratkaistu? Voiko tämä olla näin helppoa?
Seuraavaksi unohdetaan sukupuoliroolit ja heteronormatiivisuus. Tuodaan esille ihan vain kaksi ihmistä, jotka muodostavat parisuhteen ja joilla on parisuhteessa ongelmia. Ihan lyhyesti vain kaikille ajateltavaksi tämä seuraava:
Mitäpä jos puolisosi syyttelemisen sijaan keskittyisit edes yhden kerran omaan käyttäytymiseesi? Entäpä jos uskaltaisitkin katsoa ihan aluksi siihen raivostuttavan ylihoettuun peliin? Mitäpä jos sinun käyttäytymisesti ruokkii puolisosi käyttäytymistä? Mitäpä jos sinun ainainen naputtamisesi saa aikaan puolisossasi sen, että häntä ei edes kiinnostaa huomata tai koskettaa sinua? Tai mitäpä jos sinun ainainen välinpitämättömyytesi saa puolisossasi aikaan sen, että hän purkaa huomaamattomuuden arvostelemalla sinua jatkuvasti? Kysyn tämän uudestaan, mitäpä jos toisen ihmisen käyttäytyminen ruokkii toisen ihmisen käyttäytymistä?
Käännetään tämä positiiviseksi. Voisiko kokeilla muutaman päivän ajan, että huomaat ja huomioit puolisoasi kauniisti? Voisiko käydä niin, että hän ei enää arvostelisi ja naputtaisi sinulle jatkuvasti? Osoittaisi jopa arvostusta? Tai mitäpä jos muutaman päivän ajan lopettaisit sen ainaisen arvostelemisen ja naputtamisen ja sen sijaan osoittaisit rakkautta ja arvostusta puolisoasi kohtaan? Voisiko käydä niin, että puolisosi tulisikin sinua lähemmäksi, ei olisi välinpitämätön ja huomaisi sinut paremmin?
Mieti, edes pieni hetki.
Kommentit
Olen itseasiassa koittanut tätä. Koska selvää on, että molempien käytös ruokkii toisen käytöstä. Mies tekee pahaa, minä valitan siitä, mies vetäytyy, minä ahdistun lisää koska en saa läheisyyttä jne jne. Täysi oravanpyörä. Joka onkin alkujaan lähtenyt miehen tekemästä toistuvasta väärästä. No. Unohdetaan mistä asiat on lähtenyt. Kokeilin, siitä huolimattta, että ajattelin että tämä kokeilu osoittaa miehelle, että saat tehdä väärin minua kohtaan silti saat hyvää. (ja mielessäni pelkäsin mitkä sitten tämän havainnon seuraukset ovat) Olin valittamatta mistään miehen tekemisestä tai sanomisesta, aiheellisesta tai aiheettomasta. Tein kotona kaiken nätisti ja hänen hyväkseen. Muuttuiko tilanne. No sen osalta, että varsinainen riitely ja pahat puheet loppuivat, eri huoneissa nukkuminen loppui, oltiin jopa kosketusetäisyydellä. Kunnes koitti taas seuraava miehen vapaapäivä jolloin aikaa oli taas tehdä töllöntöitä. Eli hänen pahat teot ei nyt loppuneet siihen, vaan tässä kävi nyt niin, että hän huomasi, että minä annan hyvää vaikka hän tekisi pahaa, joten miksipä lopettaa se pahantekeminen minua kohtaan, kun siitä ei seuraa mitään ikävää hänelle kuitenkaan.
Kommentit
Minä tein juuri niin. Ajattelin, että en voi toista muuttaa, minun täytyy muuttaa siis omaa käytöstäni. Muutin. Olin sanonut asiasta nätisti ennen tätä noin 3 kertaa. Muutosta en jaksanut kuukausitolkulla ylläpitää, sillä se ei vaikuttanut mitenkään asiain tilaan tai toisen käytökseen. Vitutti entistä enemmän. Tämän jälkeen sanoin vielä nätisti noin 3 kertaa. Yhteensä tähän kului aikaa n. 3 vuotta, että mistään jatkuvasta nalkuttamisesta ei siis ollut kyse. Homma kulminoitui siihen, että paha oloni purkautui räkä poskella ulisemisemalla toteutettuun kohtaukseen, jossa kerroin, että en halua erota, mutta ei minulla kohta ole vaihtoehtoa, että mitä teen. Tämä sai viimein aikaan muutoksen emmekä ole eronneet. Olemme käsittääkseni tyytyväisempiä parisuhteeseemme kuin koskaan.
Olen itseasiassa koittanut tätä. Koska selvää on, että molempien käytös ruokkii toisen käytöstä. Mies tekee pahaa, minä valitan siitä, mies vetäytyy, minä ahdistun lisää koska en saa läheisyyttä jne jne. Täysi oravanpyörä. Joka onkin alkujaan lähtenyt miehen tekemästä toistuvasta väärästä. No. Unohdetaan mistä asiat on lähtenyt. Kokeilin, siitä huolimattta, että ajattelin että tämä kokeilu osoittaa miehelle, että saat tehdä väärin minua kohtaan silti saat hyvää. (ja mielessäni pelkäsin mitkä sitten tämän havainnon seuraukset ovat) Olin valittamatta mistään miehen tekemisestä tai sanomisesta, aiheellisesta tai aiheettomasta. Tein kotona kaiken nätisti ja hänen hyväkseen. Muuttuiko tilanne. No sen osalta, että varsinainen riitely ja pahat puheet loppuivat, eri huoneissa nukkuminen loppui, oltiin jopa kosketusetäisyydellä. Kunnes koitti taas seuraava miehen vapaapäivä jolloin aikaa oli taas tehdä töllöntöitä. Eli hänen pahat teot ei nyt loppuneet siihen, vaan tässä kävi nyt niin, että hän huomasi, että minä annan hyvää vaikka hän tekisi pahaa, joten miksipä lopettaa se pahantekeminen minua kohtaan, kun siitä ei seuraa mitään ikävää hänelle kuitenkaan.