Havaintoja parisuhteesta

Sinun kosketuksessasi on maailman kaikkien ihmisten kosketus

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Minä ymmärrän, jos ihminen haluaa koskettaa enemmän kuin yhtä ihmistä. Minun omassa elämässä on yksi ihminen, johon haluan antaa elämäni kaikki kosketukset. Hän on kaikki ihmiset yhdessä ihmisessä. Minä en tunnu kyllästyvän häneen koskaan. Olisin kai jo voinut. Hän on ollut minun kultani viidentoista vuoden ajan.

Seitsemännen vuoden kohdalla meillä oli tauko tia erolta se silloin vaikutti. Olimme ajatutuneet suhteessamme tilaan, jossa mikään ei enää tuntunutkaan miltään, kosketuksen sijaan kaipasi koskemattomuutta. Aloin vilkuilemaan sivuille ja ilman eropäätöstä olisin ennen pitkään löytänyt itseni toisen ihmisen kosketuksen alta parisuhteemme aikana. Ero pelasti meidät pettämisiltä.

Alkoi vapaus. Aika, jolloin oli mahdollisuus koskea jotain muuta ihmistä. Kyllä minä kosketinkin. En vain yhden kerran, vaan muutamia kertoja. Koskettajalla oli aina eri nimi. En kaivannut suhdetta, en rakastumista, en mitään isompaa. Kunnes aloin kaivata vanhaa puolisoani. Aloin kaivata hänen sormenpäitään ihollani, hänen hengitystään kaulallani ja hänen syliä hämärtyvässä illassa. Kaikkien minuun koskettaneiden kosketus tuntui kuin puolinaiselta. Hyvältä ne tuntuivat, mutta kuin olisivat olleet vailla tarkoitusta.

Lopulta soitin hänelle. Sanoin, että voisimmeko nähdä ja syyksi, että olen alkanut kaipaamaan häntä. Minua pelotti soittaa, sillä en tiennyt hänen liikkeistään mitään. Pelkäsin kai eniten sitä, että hän ei halua tavata, koska hänellä on joku. Hänellä on ihminen, joka on ottanut minun paikkani. Pelkoni osoittautuivat oikeaksi. Hän halusi silti nähdä. Hänen katseensa tuntui kuin olisi palanut kotiin. Olisin halunnut juosta hänen syliinsä ja kysyä, että saanko jäädä?

Kuukausi tuosta hän teki sen itse. Pyysi saada jäädä minun iholleni. Vuoden ero tuntui välillämme vain huonosti nukutulta yöltä. Oli jälleen uusi aamu, jonka sai herätä ihmisensä viereltä tänään ja tästä eteenpäin niin pitkään, kun rakkaus välillämme olisi pysyvää ja vuoden ero todisti meille ehkä sen, että välillämme oleva rakkaus on pysyvää.

Hänen kosketuksessan on maailman kaikkien ihmisten kosketus. Hänen kosketus tuntuu oikealta kuin minulle tarkoitetulta. Me olemme tässä siksi, että meillä oli tuo yhden vuoden väli. Jossain kohtaa se olisi tullut ja se kohta olisi voinut olla kohtalokas, sillä olisimme voineet alkaa loukkaamaan toisiamme teoilla, jotka loukkaavat meitä. Emme päätyneet sinne asti.

Tuosta erosta on kahdeksan vuotta. Joka ikinen aamu uuden alun jälkeen olen ollut onnellinen hänestä ja kertonut sen hänelle. Meillä ei ole mitään hätää. Me emme kaipaa ketään muita, koska meillä on toisemme. Tämä on meidän tapamme rakastaa ja muilla on omansa. Emme ole kumpikaan olleet hääihmisiä, emmekä avioliittoon kallistuvia. Viime lauantaina ihmiseni kysyi minua aviopuolisokseen.

Minä sanoin, että tahdon.

Jos korona suo, me tanssimme ensi kesänä häätanssimme.

X