Havaintoja parisuhteesta

Sinun pitää tehdä töitä itsesi kanssa eikä vaatia sitä, että sinä riität

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Sinä riität.

Kaksi kaunista sanaa, jotka eivät tarkoita mitään. Tai voi se tarkoittaa siinä mielessä, että hyvässä parisuhteessa sinä riität, ei tarvitse muita.

Sinä riität juuri tuollaisena. Kaunista. Paitsi että tuolla fraasilla voi käyttää suhteessa valtaa.

”Sama pää kesät talvet”. ”No, minä nyt vain olen tällainen”.

Saa olla sellainen, mutta ei voi olettaa, että sellaisena riittää loputtomiin. Ihmiseltä saa ja pitää vaatia myös kasvua.

Otetaan kuvaava esimerkki. Nainen kantaa suhteeseen edellisten suhteittensa haavat ja traumat. On tullut petetyksi, ei voi luottaa. Vaatii uutta puolisoa näyttämään viikottain hänen puhelimeensa tulleet viestit ja puhelut. Selittää kirjesalaisuuden rikkomisen haavoillaan. Mies suostuu, vaikka hänen pitäisi vaatia naista kasvamaan, käymään pettymyksiään vaikka ammattilaisen kanssa läpi.

Nainen ei suostu. Hän kokee että hänen on riitettävä keskeneräisenä. Mikäpä siinä. Totta kai uuden suhteen voi aloittaa keskeneräisenä ja haavoilla. Muutenhan harva meistä olisi parisuhteessa. Se mitä toiselta voi vaatia sen ainaisen ”sinä riität” fraasin sijaan, on aloittaa kasvuprosessi, menneisyyden läpikäyminen, sillä loputtomiin ei voi vain paeta ”minun pitää riittää tällaisena” fraasin alle. Ei pidä riittää.

Yllä oleva suhde päättyi naisen sanojen mukaan eroon ja kirjoitusasusta päätellen, hän ei senkään jälkeen ymmärtänyt omaa osuuttaan. Tämä johtaa uuteen suhteeseen ja uuteen eroon. Ennen kuin eteen osuu ihminen, joka uskaltaa asettaa riittämiselle rajat ja ehdot.

Onpa julmaa, voisi joku ajatella. Unohtaen sen, että vaatimatta kasvua toiselta ihmiseltä tulee samalla mahdollistaneeksi kasvamattomuuden. Miksi pitäisi muuttaa yhtään mitään omassa tavassa ajatella ja toimia, koska itsestäänselvää on, että minun pitää riittää ja toinen ei vaadi yhtään mitään.

Enhän minä voi mennä toisen ihmisen elämään ja vaatia häneltä täyttä ymmärrystä kaikille käytökselleni. Asenteella, että minulla on tällainen menneisyys ja sinun pitää tästä eteenpäin vain ja ainoastaan ymmärtää minua täydellisesti.

Ei pidä.

Jokainen menee suhteeseen oman menneisyytensä kanssa, ei ole vaihtoehtoa, mutta jos ei ole aikomustakaan kasvaa ihmisenä ja tehdä duunia itsensä kasvamisen eteen, niin on sangen itsekkäällä asenteella liikkeellä. Jos tuon lisäksi ryhtyy marttyyriksi sen jälkeen, kun häneltä vaatii vähän enemmän, niin siinäpä parisuhde, jossa kenenkään ei soisi joutua elämään.

Sitten on eri ääni kellossa, jos keskeneräisenä suhteeseen tullessaan työstää tosissaan haavojaan ja askel askeleelta kulkee kohti menneisyysvapaata tulevaisuutta.

Sitten voikin sortua fraasiin ja kertoa toiselle, että sinä todellakin riität.

X