Urheilussa joukkuelajeissa on sanonta, että joukkue on yhtä hyvä kuin on sen heikoin lenkki. Saman säännön voi aivan yhtä hyvin soveltaa muihinkin alueisiin. Aloitetaan vaikka sivistyksestä. Kansakunnan sivistyksen taso on yhtä korkea kuin sen heikoin lenkki on. Eilen sivistyksemme tason toi esiin perussuomalaisten Pirkanmaan piirin ensimmäinen varapuheenjohtaja Terhi Kiemunki, joka Facebook päivityksessään hyökkäsi sanallisesti lasten kimppuun. Hän kyseenalaisti muslimilasten virpomisen ja harmitteli, että hänellä ei ollut antaa lapsille palkaksi kondomeja. Erityisen kuvottavan tästä kirjoituksesta tekee se, että se on suunnattu lapsia kohti. Voiko enää alemmaksi ihminen valahtaa sivistyksen tasossaan. Kirjoitus oli ehkä surullisinta, mitä olen aikoihin lukenut. Sivistys ja käytöstavat tuntuvat olevan liian vaikeita sanoja hänen ymmärrykselleen.

Tänään vietetään kansainvälistä rasisminvastaista päivää. Ylen Aamu TV:ssä oli vieraana Adoptioperheet ry:n puheenjohtaja Salla Saarinen adoptiolapsensa Valtterin 11-v kanssa. Suomessa sekä maahanmuuttajalasten, että adoptiolasten kohtaama rasismi on lisääntynyt. Aamu TV:n haastattelussa Valtteri kertoi arkipäivän kokemuksiaan rasismista, johon kuuluu muun muassa neekeriksi ja paskanväriseksi haukkumista. Lisäksi hän kertoi tilanteista, joissa bussikuski ei ole pysähtynyt ottamaan häntä pysäkiltä kyytiin ja vilkutellut vielä ivaavasti ohiajaessaan. Myös hänen taloyhtiössään asuva rouva on kieltänyt häntä leikkimästä pihassaan, koska Valtteri on musta ja kaikki mustat tekevät pahaa, niin kuin 11-vuotias Valtteri. Valtteri kertoo haastattelussa, että kokee solvaukset ja rasistiset teot ahdistaviksi.

Tässä on tällä hetkellä kiteytettynä kulttuurimme sivistyksen taso. Pohja on saavutettu. Vihapuheet ja rasistiset solvaukset kohdentuvat jo lapsiin ja tekijät ovat usein itseään aikuisiksi kutsuvia ihmisenraakileita. Omaa turhautuneisuutta, itsetunnottomuutta ja pahaa oloa oksennetaan kylmänviileästi lastenkin päälle. Sitä toivoisi, että muslimilasten päälle sanallisesti hyökännyt perussuomalainen Terhi Kiemunki edes häpeäisi sanomisiaan, mutta hänen ympärillään on suuri määrä samamielisiä, jotka varmasti kannustavat Terhiä jatkossakin hyökkäämään sanallisesti muiden päälle, koska jollain sivistymättömyyden tasollaan kokevat, että se on oikeutettua.

Lapsi on kuin tyhjä taulu. Hän on kuin avoin mieli. Lapsi on pohjimmiltaan hyväksyvä ja salliva. Jokaisen vanhemman tehtävä olisi kasvattaa lapsestaan toisia ihmisiä kunnioittava ihminen. Jokainen vanhemman suusta tuleva halventava sana, koskee se sana sitten mitä väestönryhmää tai mitä tahansa toiseen ihmiseen liittyvää, on sana, joka pienentää lapsen ihmisyyttä, koska lapsi ei osaa vielä kyseenalaistaa vanhempiensa sanomisia, vaan ottaa ne totena. Ensinnäkään en voi ymmärtää, että löytyy ihmisiä, jotka kokevat olevansa niin paljon toisten ihmisten yläpuolella, että kokevat oikeudekseen halveksia heitä. Toisekseen, kasvattamalla lastansa maailmaan, jossa toiset ihmiset nähdään vihollisina eikä ystävinä, tekee kasvatuksellaan vain hallaa lapsen tulevaisuudelle, sillä tulevaisuudessa me tarvitsemme toisiamme yhä enemmän. Jos siihen maailmaan kasvatetaan lapsi, joka pelkää ja suhtautuu ennakkoluuloisesti kaikkiin muihin, lähtökohdat hyvään elämään ovat kovin rajalliset.

Kulttuurimme sivistyksen alaraja menee tällä hetkellä siinä kohdassa, jossa 11-vuotiasta lasta solvataan rasistisesti ja politiikassa mukana oleva hyökkää sanallisesti lasten kimppuun. Surullisen alhaalta sivistystä on alettava hilaamaan ylöspäin, mutta työ on aloitettava heti. Ehkä sen voisi aloittaa sillä, että käyttäytyy hyvin toisia ihmisiä kohtaan. Me olemme olevinamme aikuisia, joten tehtävän ei pitäisi olla mahdoton. Ihmisen pitää olla ihmiselle ihminen. Siitä syntyy ihmisyys ja ihmisyydestä voidaan puhua silloin, kun sivistyksemme taso on sillä korkeudella, että kunnioitamme toinen toisimme ja olemme täällä toisiamme varten. Minä ainakin tahdon elää sellaisessa kulttuurissa, jossa palmusunnuntaina virpomisvitsojen kanssa saa ovikelloa tulla soittamaan ihan kuka tahansa, ihan minkävärisessä uskonnossa tai uskonnottomuudessa tahansa.

Toisen ihmisen kunnioittamisen voi aloittaa vaikka siitä lähinnä olevasta.

X