Havaintoja parisuhteesta

Sokeita unelmia

6.10.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Tämän päivityksen innoittaja on laulu nimeltään Vanhat sääret. Laulun on sanoittanut Mika Rättö yhtyeelleen Kuusumun Profeetalle. Kappaleen sanat eroteltu sitaateilla. Kaikki muu omaa ajatusmyrskyä, joka aiheutui tästä ajatukseltaan yhtenä lohduttavampana sanoituksena koskaan.

”Ei illastaan olisi huolissaan
Jos sääriään ois nuoruudessa rakastettu
Niitä kerran palvottu suudellen
Aamuyöhön asti tanssitettu
Vaan ei kukaan lausunut aikoinaan
Olet Niilin jalokivi harvinainen
Kauan kadoksissa ollut Afrikan Tähti
Faaraon ja Kleopatran sukulainen.”

Ihminen kaipaa toisen ihmisen kosketusta. Sitä, että joku juoksuttaa sormiaan pitkin sääriä, pohkeita, poskia, hiuksia, saaden tuntemaan itsensä halutuksi. Rakastetuksi. Silloin ei illastaan olisi huolissaan.

”Hän on vieläkin sama naiivi kaunotar
Iltapukunaan rapistunut ulkokuori
Hän uskoo edelleen satujen ihmeisiin
Tuo tuhannesti petetty ikinuori
Nyt tietää taakseen katsoessaan
Onnen olevan vain odottamista
Lähtiessä taivas oli kirkas kauttaaltaan
Kunnes päivä lakkas paistamasta.”

Milloin me lakkaamme odottamasta, toivomasta? Annammeko periksi satojen mustelmien jälkeen? Suljemme oven liian monen pettymyksen jäljiltä. Jospa kuitenkin odottaisimme mustelmien häviämistä? Nostaisimme sääret takaisin esiin kulkeaksemme. Entistä ylväämpänä ja entistä näkyvämpänä.

”Sokeita unelmia, sokeita unelmia
Vain sokeita, hulluja unelmia
Mutta kivasti hän vieläkin kävelee
Vaikka onkin viljaa lakoon painunutta.”

Meidän pitää säilyttää ryhti. Luoda uutta. Ne voivat olla vain sokeita unelmia. Uusi parisuhde, uusi työpaikka tai yritys. Ihan mitä tahansa elämässä. Siihen kaikkeen liittyy epäonnistumisen riski. Uusien mustelmien esiinmarssi.

Mitä sitten?

Minä haluan uskoa enemmän siihen muuhun. Siinä kaikessa voi olla onnistumisen mahdollisuus. Vaikka aikamme on täynnä surua, vihaa, ahdistusta ja pelkoa, niin kaikessa uudessa, jokaisessa päivässä, uskalluksessa, rohkeudessa, kaikessa on onnistumisen mahdollisuus. Ja olivatpa ne sääret jättäneet jo vuosien painaumat polkuun tai vasta raivaamassa tietään esille, niin askeleet eivät koskaan ole liian aikaista tai liian myöhäistä otettaviksi.

”Kauan sitten tahdoin kanssas tanssimaan
Vaan en uskaltanut, olin kovin nuori
Vaan nyt vuosikertaa olemmehan jalompaa
Ja samaan suuntaan polkemassa, joten älä huoli
Lähtisitkö järven rantaan kanssani
Kahlaisimme elokuiseen veteen uimaan
Päivän laskiessa nauttisimme brandymme
Lepäisimme vieretysten aamutuimaan.”

Tänä syksynä kosketelkaamme sääriä. Tehkäämme rohkeita tekoja tai luokaamme uusia ajatuksia. Tanssikaamme yhdessä tai yksin aamuun asti. Kävelkäämme värikästä syksyä pitkin kohti verenpunaista taivaanrantaa. Levätkäämme vieretysten.

Sokeita unelmia. Sokeita unelmia. Annetaan nyt vain mennä. Joskus sokeat unelmatkin muuttuvat näkyviksi

Jos ei muutu, niin on ainakin yritetty.

Lue myös

Suosittelemme