”Sovitaanko niin, että sä et ole mulle velkaa mitään muuta kuin rehellisyytes?”

Tinder-tarina

Aikamoisia tarinoita on Tinderistä tullut. Itsekin olen oman osani saanut näistä ’kauhumätseistä’. En kuitenkaan nyt kirjoita niistä, vaan haluan kertoa toisenlaisen tarinan.

Mätsäsin mukavan oloisen miehen kanssa Tinderissä. Hän kertoi ja kyseli heti alkuun ’reunaehdot’ (mm. onko lapsia ja miten lapsiin suhtaudumme) ja kun niistä löytyi yhteinen sävel, aloimme jutella muista jutuista ja tutustumaan paremmin.

Aikaisemmista kokemuksista oppineena halusin tavata pian. Niinpä muutaman päivän viestittelyn jälkeen kävimme lounastreffeillä. Juttu luisti ja mies oli juuri sellainen kuin olin viestittelystä saanut kuvan. Sovimme seuraavat treffit seuraavalle illalle. Vietin mukavan päivän omien ystävieni kanssa ja illaksi menin treffeille. Nukuimme sen yön yhdessä ja lähdin kotiin vasta seuraavana iltana – ja silloinkin vain siksi, että olin lähdössä aikaisin seuraavana aamuna ystävän kanssa risteilylle. Risteilyltä palasin suoraan miehen luo ja olemme siitä eteenpäin asuneet yhdessä. Jo seitsemän vuotta. Ja edelleen olen korviani myöten rakastunut.

Kuulostaa ihan kuin sadulta, eikö? Ja sitä se kyllä oikeastaan onkin. Mutta kyllä saduissakin on mörköjä.

Meidän tarinassamme mörkö oli minun aikaisempi suhteeni. Tai oikeammin sen aiheuttamat haavat. Niistä johtuen olin hyvin sitoutumiskammoinen. Niinpä, kuulostaa varsin erikoiselta, kun olen juuri kertonut muuttaneeni miehen kanssa yhteen toisilta treffeiltä. Mutta sitoutumiskammoinen olin, uskokaa huviksenne.

Kaikenlainen tulevaisuuden suunnittelu miehen kanssa ahdisti minua, vaikka rakastin olla hänen kanssaan. Pelkäsin saavani pallon jalkaan ja joutuvani kaltereiden taakse. Ja kerroin tämän miehelle suoraan. Hän ymmärsi ja otti syliin. ”Sovitaanko niin, että sä et ole mulle velkaa mitään muuta kuin rehellisyytes?”, hän sanoi. Ja niin me sovittiin. Joka ilta mä kerroin hänelle valitsevani olla hänen kanssaan, koska hänen kanssaan oli hyvä olla. Se oli sitä rehellisyyttä, josta olimme tehneet sopimuksen.

Seitsemän vuotta toki tekee tehtävänsä, itsekin olen edellisen suhteeni lopulta käsitellyt, mutta jotain siitäkin on jäänyt matkaani. Meidän välillämme ei ole mitään muuta yhteistä kuin halumme olla toisen kanssa. Meillä molemmilla on yhä omat asuntomme, asumme miehen omistamassa asunnossa, koska se on suurempi. Minun asunnossani asuu tällä hetkellä vuokralainen. Omasta asunnostani en luovu.

Mutta takaisin Tinderiin. Jotenkin siis onnistuin löytämään sieltä miehen, jonka itsetunto oli sellaisella tasolla, että minun epävarmuuteni ja keskeneräisyyteni ei mennyt hänen ihonsa alle. Eihän elämässä koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta niin suurella varmuudella kuin se vain on mahdollista, tämä sitoutumiskammoinen nainen julistaa, että löysin Tinderistä elämäni miehen ja olemme yhdessä loppuelämämme.

Sen pituinen se.