Havaintoja parisuhteesta

”Statukseni ei riitä parisuhteeseen”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

En halua kuulostaa nillittäjältä, enkä katkeroituneelta uhrilta. Silti tiedän, että kertoessani tämän tarinani, kuulostan siltä. En myöskään halua tarinallani yleistää ongelmaa koskemaan jokaista ryhmän jäsentä, sillä ajattelen, että minulla on käynyt vain huono tuuri.

Olen käynyt treffeillä viimeisten vuosien aikana kymmeniä kertoja. Olen keski-ikää lähestyvä mies, joka on eronnut noin viisi vuotta sitten. En käy baareissa, joten olen etsinyt itselleni seuraa treffipalveluista. Ongelma ei ole siinä, että en saisi treffiseuraa, koska olen huomannut, että treffiseuran saamiseen on yksi kriteeri ja se on ulkonäkö. Se minulla riittäisi parisuhteeseen asti, mutta muu ei sitten tunnu riittävänkään.

Minulle itselle ei merkitse ihmisen ammatti tai sosiaalinen luokka mitään. Minulle ei myöskään merkitse se, että onko ihminen korkeakoulutettu vai ei ole. Toki rakastan pitkiä keskusteluita ja minua kiehtoo ihmisen älykkyys ja varsinkin sosiaalinen älykkyys, joten turhaudun sellaisen ihmisen seurassa, joka ei ole keskusteluun kykenevä.

Kuten sanoin, olen ulkoisesti ihan hyvännäköinen mies. En omaa urheilullista kroppaa eikä lihaspatteristo ole kuvakelvollinen, mutta olen suhteellisen sopusuhtainen. Vain yhdessä tapauksessa treffit ovat jääneet kropasta kiinni ja se minulle sanottiin rehellisesti ääneen. Hän kysyi treffeillä ollessaan, että olenko lihaksikas. Vastasin rehellisesti, että en tämän lihaksikkaampi ja toisia treffejä ei tullut.

Ongelmana tuntuu olevan se, että statukseni ei tunnu riittävän. Kuulun ammattikorkeakoulututkinnosta huolimatta alempaan keskiluokkaan ja tulotasoni on sellainen, että sillä ei lähdetä nokittelemaan rikkaampien kanssa. Pidin urbaanina legendana sitä, että treffeillä kysyttäisiin toisen kuukausiansioita, kunnes minulta kysyttiin sitä ei vain yhden kerran, vaan toisenkin. Olin täydellisen hämilläni. En olisi sitä koskaan odottanut.

Kaksien treffien aikana olin hetkellisesti työttömänä, koska alani on hyvin suhdanneherkkä. Enkä minä halunnut sitä lähteä valehtelemaan, kun minulta ammattiani ja työpaikkaa kysyttiin. Tämä tieto oli molemmilla kerroilla välitön tunnelman latistaja.

Toisinaan minusta on tuntunut treffeillä kuin olisin työhaastattelussa, jossa haettaisiin rakastajan paikkaa. En minä tiedä, että harrastetaanko treffimaailmassa päällekkäistä treffailua, että käydään esimerkiksi saman viikon aikana usean ihmisen kanssa treffeillä ja voittajalle ilmoitetaan sitten loppuviikosta, että onko saanut paikan itselleen. Minulle ei olla vielä soitettu. CV:tä ei ole vielä kysytty, mutta en enää hämmentyisi, jos sekin olisi vuorossa.

Olen päätynyt lopputulemaan, että statukseni ei vain riitä löytämään itselleni kumppania. Olen pohtinut, että johtuuko se tuosta alustasta, että seuranhakusovellukset ovat luonteeltaan kuin ihmiskuvastoja, joista haetaan se täydellisin, jota ei kuitenkaan koskaan löydetä, koska mitä jos valitseekin itselle jonkun ja pian vastaan tulee joku vieläkin täydellisempi.

No, se ei ole minun maailmani ja tulin lopettaneeksi puolison hakemisen niiden kautta. Sitten kun yhteiskunta taas aukeaa, niin jalkaudun ihmisten ilmoille. Ehkä oikeassa elämässä tilanne ei ole niin kieroutunut ja kahden ihmisen välinen aito kohtaaminen voittaakin vajaaksi jäävän kuukausiansion. Niin minä romantikkona ainakin toivon.”

Lue myös

X