Havaintoja parisuhteesta

Suhteen ulkopuolisen kosketuksen hakeminen ei ole aina moraalitonta

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Olen ollut yhdessä miehen kanssa viisi vuotta, joista neljä naimisissa. Takana ei koko elämän aikana yhtään yhden illan suhdetta. Viimeisen kolmen vuoden aikana muutama rakastelukerta ja ne minun pyynnöstäni. Olen saanut kuulla, että miehelle tulee hyväksikäytetty olo.

Yhtään aloitetta hellyyteen miehen puolelta ei ole tullut aikoihin – varmasti ei ainakaan viimeiseen vuoteen. On todennut jättävänsä minut ja tiuskinut että voin hakea läheisyyden muualta. Viimein sitten kysyin, että eikö hän todella halua olla lähellä ja jos näin on, niin sitten katselen muualle ja haen läheisyyteni muualta.

Sain aggressiivisen vastauksen, että koska olen ilmoittanut pettäväni, on ero nyt virallinen. Mikä ero? Eri makuuhuoneet monta vuotta, ei hellyyttä, ei kosketusta eikä läheisyyttä. Silti vielä kerran kysyin, että eikö olisi mahdollista uuteen alkuun.

Korona pysäytti kaiken ja joudumme vielä asumaan yhdessä. Ero ei ole mahdollinen vielä käytännössä ja on asuttava yhdessä jonkin aikaa. Eikä ääneen voi tätä sanoa ilman että helvetti on irti. Haluaisin tietää, että onko tässä tilanteessa moraalisesti väärin hakea seksiä ja läheisyyttä muualta?

Moni parisuhteessa elävistä elää parisuhteessa, joka ei enää ole parisuhde. Miksi kaksi ihmistä ei virallisesti eroa tai että miksi he pysyvät yhdessä täysin kuolleessa suhteessa jopa vuosien ajan ja vieläpä sopimuksessa, jossa ihminen ei saa lähteä hakemaan suhteensa ulkopuolelta tarvitsemaansa kosketusta ja seksiä. Sehän on kuin olisi vankina omassa parisuhteessaan.

Yllä olevassa naisen viestissä sanoitetaan yksi syy. Ero ei ole käytännössä mahdollinen. Tai siis poismuuttaminen yhteisestä kodista ei ole mahdollista. Erohan heillä on tapahtunut hiljalleen jo heidän suhteensa aikana. He ovat yksi monista pareista, jotka ovat henkisesti eronneet jo aikoja sitten, mutta syystä tai toisesta ei toteuta sitä loppuun saakka, vaan alistuvat pahimmassa tapauksessa tilanteeseen, jossa eivät saa vuosiin kaipaamaansa huomiota, kosketuksia ja seksiä.

Minulla on mielipide. Se on vain minun mielipiteeni. Jos tilanne on naisen esittämän kaltainen, että parisuhteessa on henkisesti ja fyysisesti erottu jo aikoja sitten ja jossa jokin ulkoinen syy estää eroamasta virallisesti ja estää muuttamasta omaan kotiin, niin kosketusta saa aivan hyvällä omatunnolla lähteä hakemaan toisaalta, vaikka toinen sen julmasti ja itsekkäästi kieltäisikin. Sitten sen voi tehdä salaa. Moraalitonta ei ole haluta tulla kosketetuksi, vaan moraalitonta on pakottaa toinen ihminen olemaan ilman haluamaansa kosketusta.

Ei kukaan voi kahlita toista ihmistä omakseen tilanteessa, jossa ei ole valmis antamaan ihmiselleen sitä mitä ihminen haluaa. Se on kuin laittaisi ihmisen kiinni patteriin ja riistäisi hänen tarpeensa rakkauteen. Ihminen kyllä alistuu mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Sitten alkaa sopeutuminen johonkin itselle vieraaseen ja sellaisen sopeutuneen ja alistuneen ihmisen erottaa jo kaukaa. Hän on iloton, ryhditön, vihainen ja katkera.

Eikä kukaan meistä halua sellaiseksi tulla.

Eihän?

X