Sukka, joka on musta

Se voi alkaa salakavalasti. Kysymyksillä, että missä olet tänään ollut ja keitä ihmisiä tavannut. Siihen voi liittyä se, että jokaisen lähettämän viestin jälkeen kuulee kysymyksen, että kenelle viestittelet. Siihen voi tulla jopa koomisia piirteitä, jossa ollaan huolissaan katseista, jotka toinen antaa. Se voi tulla esiin kysymyksellä, että pidätkö aurinkolaseja sen vuoksi, että voit salaa katsella muita. Se ilmenee jatkuvana viestittelynä ja puhelinsoittoina, kun toinen on muualla. Puhelu on verhottu johonkin näennäiseen asiaan, jota ei olisi siinä hetkessä tarvetta edes tietää. Tästä se jatkuu kysymysten tulvaan, kun toinen ihminen saapuu kotiin. Missä olet ollut ja keitä siellä oli. Sitä ei kysytä mielenkiinnosta, vaan huolesta ja epäilystä. Kyse ei ole sen kuulusteluun joutuvan epäluotettavuudesta, vaan kuulustelijan epävarmuudesta ja mustasukkaisuudesta.

Nämä kaikki esimerkit ovat lukijoilta saaduista viesteistä. En vie tätä teemaa sen mustimpiin ja syvimpiin muotoihin, joissa mustasukkaisuuteen liittyy jo henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Esimerkiksi senkaltaista, että puolison vaatteita piilotetaan ja kuten eräs nainen minulle kirjoitti, että hänen naisystävänsä lähti heidän parisuhteensa viimeisillä metreillä vahtimaan häntä hänen työpaikalleen, jotta hän estäisi sen, että nainen ei juttelisi muille ihmisille. Ei mennä siihen mustaan muotoon, jossa mustasukkaisuus näkyy mustelmina silmäkulmissa tai sitomisena kiinni patteriin.

Mustasukkaisuus kuuluu osana rakkauteen ja parisuhteeseen. Siitä ei pidä olla huolissaan, jos se pysyy hyvässä rajassa. En tiedä, miten sen määrittelisi, että milloin raja on ylitetty. Ehkä silloin, kun jatkuva epäily alkaa viedä ihmiseltä liikaa energiaa. Ehkä silloin, kun rakastetun palatessa kotiin, kokee enemmän tarvetta kuulustella kuin pitää jälleen näkemisen riemusta lähellään. Minulle mustasukkaisuus näyttäytyy eniten ikävänä. Olen maailmalle mustasukkainen siitä, että en saa pitää ihmistä lähellä silloin, kun minulla on siihen kipeä tarve.

Sitähän mustasukkaisuus on. Energiaa vievää epävarmuuden tunnetta. Väitän, että jokaisella meillä on sisällään menettämisen pelko. Joillakin se tulee vahvempana esiin ja joillakin pienempänä. Enkä minä edes tiedä, onko mustasukkaisuudella mitään tekemistä menettämisen pelon kanssa. Toisilla siihen voi liittyä vahva menettämisen pelko, toisilla riittämättömyyden tunne. Se, että maailmalla on tarjota rakastetulle niin paljon parempaa ja kauniimpaa kuin mitä minä itse olen. Minä en ole tällaisenaan riittävä. Ehkä siihen joillakin liittyy ajatus omistamisesta. Ihmistä pidetään vierellä kuin jotain ostettua tavaraa ja kirjoitetaan näkyvälle paikalle teksti varattu, että varmasti kaikki tietävät, että vain yhdellä ihmisellä on omistusoikeus ihmiseen.

Kirjoitin eilen vapaudesta. Siitä, että yksi parisuhteen suurimmista arvoista on vapaus. Että vapaus on jopa parisuhteen kantavin voima. Liian pienessä tilassa on ahdasta liikkua. Ehkä tätä mustasukkaisuuden teemaa voi pohtia vapauden kautta. Liiallinen mustasukkaisuus ja ahtaaseen tilaan pakottaminen johtaa varmaan eroon. Ei siitä ole epäilyä. Ja tiedän, että ei tämä ole näin yksinkertaista. Mustasukkaisuus ja omistavuus juontaa juurensa pitkältä ja syvältä ja vaatii rajua itsetutkiskelua ja jopa terapiaa. Ihmisen käyttäytyminen on niin monen tekijän summa. Ei mustasukkaisuutta voi lopettaa vain päättämällä olematta mustasukkainen. Silti voi yrittää pieni pala kerrallaan.

Siihen auttaa vapauden ymmärtäminen. Se ajatus, josta eilen kerroin. Me emme voi pakottaa ketään olemaan rinnallamme. Mitä vähemmän pakotamme, sitä varmemmin pysymme toisissamme. Ei se, että katsoo kaupungilla ihmisiä ole merkki siitä, että vierellä kulkeva rakastettu ei riittäisi. Ei se, että tykkää ihmisen kauniista profiilikuvasta ole merkki siitä, että pitää häntä kauniimpana kuin omaa rakastettua. Ei se, että rakastettu tapaa muita ihmisiä ole merkki siitä, että hän on haikailemassa uutta suhdetta tai ihmistä. Jos rakastetulleen antaa tilaa ja hän käyttää sitä tilaa vääriin tarkoitusperiin, parisuhde on alunalkaenkin ollut väärä. Eikä se liialla kontrollilla oikeaksi muutu. Vaan lakkaa nopeammin olemasta.

Parisuhde alkaa rakastumisella. Sen jälkeen se kaikki on kahdesta ihmisestä kiinni. Uskon vanhaan ajatukseen, että kohtelemalla hyvin toista ihmistä, tulee itse hyvin kohdelluksi. Se ei tule liian tiukasti kiinni pitämällä, vaan kevyesti sormella koskettamalla. Koska kaksi ihmistä, jotka ovat toisiinsa rakastuneet, eivät tarvitse ympärilleen kahleita. Vaikka heillä molemmilla on muutakin maailmaa ympärillään, niin lopulta se on vain maisemaa sille hetkelle, kun rakastavaiset kohtaavat toisensa ja hukuttavat hetken rakkauteen ja pehmeisiin kosketuksiin.

Pitää vain luottaa. Eniten itseensä. Päästää irti ja huomata, että aina hän palaa takaisin. Kosketeltavaksi. Sinä olet hän, joka on valittu. Muista.