Sukupuolisensitiivinen kasvatus myös koteihin!

Muistatteko ajan jota kutsutaan ennen vanhaan -ajaksi? Jotkuthan jopa toistelee mantraa, että ennen oli kaikki paremmin. Melkoinen käsitys paremmasta, sanoisin.

Olen kuullut, että ennen ei kasvatettu lasta, vaan kasvatettiin tyttöjä ja poikia. Kun oli olemassa tyttöjen jutut ja poikien jutut. Ei saanut poika itkeä ja osoittaa tunteitaan julkisesti ja tyttö kasvatettiin kunnialliseksi palveliaksi. No hei, tytöt nyt vain ovat sellaisia hoivaajia ja pojat, no pojat nyt ovat poikia.

Kasvoivat myöhemmin nämä pellavapäät omiin parisuhteisiinsa. Ja kas, mikä olikaan ongelmana? Miehet eivät puhua putkahtaneet tunteistaan ja naiset heiluivat puurokauha ja imuri kädessään palvelemassa miehiään.

Kunnes kasvoi sukupolvi, joka alkoi kyseenalaistamaan. Mitä helvettiä? Miksi en saa itkeä julkisesti, kysyi rohkea mies. Mitä helvettiä? Miksi minun pitää tehdä lähes kaikki kotityöt yksin, kysyi rohkea nainen. Eikä siinä kaikki. Rohkeimmat miehistä alkoivat jopa puhumaan tunteistaan julkisesti ja rohkeimmat naiset vaatimaan tasa-arvoa ja jopa olemaan seksuaalisesti avoimia. Apua!

Vaan olipa joukossa vielä ryhmä menneeseen jumahtaneita, joiden mielestä vanhat arvot pitää säilyttää. Samaiset ihmiset eivät aina vain kyenneet ymmärtämään, että asioilla oli yhteytensä. Samalla kun he raivoisasti vastustivat sosiaalisen median keskustelupalstoilla opetussuunnitelmaan sisällytettyä sukupuolisensitiivistä kasvatusta, he jyrkin ja katkerin äänensävyin puhuivat tasa-arvottomuudesta, jota kotonaan kokivat.

Hmm, voisiko asiat olla näin yksinkertaisia?

Kyllä ne voisivat. Yhteiskunnat muuttuvat, mutta joissakin asioissa tuskastuttavan hitaasti. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on tullut vasta vähän aikaa sitten tavaksi kasvattaa lapsi. Tulokset näkyvät vasta tulevissa aikuisissa.

Eikä auta, että sukupuolisensitiivinen kasvatus valtaa alaa vain päiväkoti ja kouluopetuksessa, vaan sen olisi vielä voimakkaammin tultava osaksi kotikasvatukseen. Paljon se on tullutkin, mutta paljon on vielä opeteltavaa.

Katsokaas, olisihan se hienoa ajatella, että lasta kohdeltaisiinkin yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Sehän voisi johtaa esimerkiksi tulevien sukupolvien parisuhteissa tilanteisiin, jossa parisuhteessa elävät ihmiset eivät olisi kasvatettuja rooleja, vaan ihmisiä. Vieläpä ihmisiä, jotka ymmärtävät toisiaan, koska heitä ei ole kasvatettu sukupuoleen, vaan persoonaan.

Ah kuinka kaunis ajatus, vaikka itse sanonkin.