Havaintoja parisuhteesta

”Sullako ei sitten ollut miestä että et tehnyt lapsia?”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta
”Hei, pyysit tarinoita vapaaehtoisesti lapsettomista. Tässä omani:
Lapsena ja nuorena mietin tätä, että haluan miehen, uran ja sitten vasta lapsia. No ei se elämä ihan niin mennyt. Olin reilu parikymppinen, kun kohtasin elämäni miehen. Tai no näin luulin. Olimme avoliitossa 15 vuotta, liitto päättyi kun mies päätti jatkaa parisuhdettaan viinan kanssa ja minun oli pakko irtaantua siitä, koska muuten olisin itsekin mennyt samaan kurimukseen.
Avoliiton aikana loin uraa, onnistuinkin siinä. Mieli muuttui lasten suhteen. Nuorempana sitä ajatteli, että niitä lapsia pitää tehdä, koska se kuuluu asiaan. Mutta minusta puuttuu ilmeisesti joku äiti-geeni, en osaa edes olla pienten lasten kanssa, vaikka toki esimerkiksi kummilapsiani rakastan.
Erosin ja ensimmäistä kertaa elämässäni asuin yksin. Kun täytin 40 vuotta, kävin itseni kanssa keskustelun tästä lapsiasiasta vielä kerran. Tiedostin, että nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä iän puolesta, jos meinaan lapsen tehdä. No en minä niitä vieläkään halunnut.
Nyt olen 48-vuotias ja asun yksin. Deittailen miehiä ja nautin elämästä. En koe yksinäisyyttä. Ainoastaan se huolettaa vähän, että kuka minusta vanhana huolehtii. Mutta olen perusoptimisti ja uskon että asiat järjestyy. Ehkä kuolen pois yhtäkkiä, jolloin kenenkään ei tarvitse huolehtia.
Mutta muutamia havaintoja kun olet lapseton: Ensin se, että suurimmalla osalla ystävistäni on lapsia. Ystävyys on muuttunut sitä myötä, heidän on vaikea ymmärtää minun elämää kun he itse ovat niin kiinni siitä lapsiperheen arjessa. Ja sitten kun kokoonnutaan, niin puheenaiheet pyörivät siinä lasten elämässä ja olen täysin ulkopuolinen siitä. Jos koitan jotain sanoa tai osallistua keskusteluun, niin saan vaan vastaukseksi että mistäs sinä mitään tiiät kun sulla ei ole lapsia.
Toinen on se, että yhteiskunta tukee tosi hyvin perheitä. Mutta mites sitten kun yksinelävä jää työttömäksi tms. Suurin osa avustusjärjestöjen esimerkiksi ruoka-avusta on lapsiperheille. Me yksineläjät tiputaan väliin, me kuitenkin maksamme kaikki vuokrat ja laskut yksin.
Kolmanneksi me lapsettomat keski-ikäiset ollaan kummajaisia. Jatkuvasti saa vastata kysymyksiin että etkö saanut lapsia? Sullako ei sitten ollut miestä että et tehnyt lapsia? Ihan kun meissä olisi joku vika, kun emme ole tehneet lapsia. No onneksi näitä kysymyksiä ei enää paljon tule, koska alan olla jo iän puolesta liian vanha raskaaksi tulemaan.
Tässäpä tiivistettynä muutama ajatus. Kiitos kivasta blogista, olen vanha lukijasi jo vuosien takaa. Ja terveisiä täältä Pohjois-Karjalasta!”
X