Havaintoja parisuhteesta

Suorittamisen pakko

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Silmiini osui erään Facebookissa olevan sivuston kysymys seuraajilleen. Siinä äideiltä kysyttiin, että mitä tekisivät jos saisivat lapsivapaan päivän?

Vastauksissa enemmistö oli suorittamista. Yksi tekisi suursiivouksen, toinen pesisi kerrankin ikkunat ihan kunnolla. Kolmas lajittelisi rauhassa kirpputorille menevät vaatteet. Muutama nukkuisi, koska lapsiperhearki vie unta.

Ensimmäinen ajatus oli, että moni kommentoijista asuu kuitenkin perheessä, jossa on kaksi aikuista. Että eikö lapsivapaata saa milloin ikinä sitä haluaakaan. Että ei tarvitsisi sitä lapsivapaata käyttää suorittamiseen. Toinen ajatukseni liittyi muutama vuosi sitten julkaistuun Jyväskylän yliopiston tutkimukseen, jonka yhtenä lopputulemana oli, että pienten lasten äitejä ei niinkään uuvuta se lapsiperhearki, vaan aivan liian korkeat standardit kaiken suhteen. Asiat pitää tehdä viimeisen päälle ja täydellisesti.

Eräs vastaus havahdutti. Siinä nainen kertoi, että ei osaa pysähtyä, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Hän kokee syyllisyyttä siitä, että olisi tekemättä mitään.

Ei tarvitse olla tekemättä mitään. Tekeminen voi kohdistua itseensä. Puhtaasti itseensä. Voi asettaa omat tarpeensa ykkössijalle. Jopa niin, että siitä ei pidä potea syyllisyyttä. Ne asiat voi tehdä täysillä. Olla itselle hyvä. Nauttia omasta tilasta, ajasta ja tarpeista. Sen kaiken muun voi tehdä välillä ”ihan vasurilla” ja sinne päin. Kun eihän elämä ole juosten kustu suoritus, vaan ainutkertainen kokemus ja nautinto.

Valitettavasti liian moni valitsee juuri toisin päin. Tekee viimeisen päälle kaikki velvoitteet ja jos itselle ja omille tarpeille jää aikaa, niin se tehdään sinne päin ja vasurilla. Tämä koskee usein myös ihmissuhteita, parisuhde mukaanlukien.

Leivoimme lapseni kanssa sunnuntaina sämpylöitä. Kyllähän te tiedätte mitä se kuusivuotiaan kanssa on. Sotkuista. Tänään on tiistai ja jauhot ovat vieläkin pöydän pinnalla. Tänään ehtii hyvin siivota. Tai sitten huomenna. Eivät ne sieltä pois karkaa. Sillä jos tänään on tilanne jossa pitää valita keittiön siivoaminen tai yhdessäoleminen lapseni kanssa kun haen hänet päiväkodista niin valitsen yhdessäolemisen. Ei lapsi muista sitä, että tiistaina oli isin keittiössä jauhoa pöydällä. Hän muistaa sen kun keinussa oltiin hyppykilpailua.

X