Havaintoja parisuhteesta

Sydäntykkäys on aikamme suudelma

25.9.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Milloin viimeksi olet sanonut puolisollesi, että minä rakastan sinua? Milloin viimeksi olet saanut hänet tuntemaan olevansa universumin ihanin tyyppi? Milloin viimeksi olet luonut hänelle katseen, joka ei jätä mitään arvailujen varaan? Voitko aivan varmana sanoa, että puolisosi tietää olevansa silmissäsi riittävä sellaisenaan?

No mutta hienoa, että olet kuullut sen tänään ja hienoa, että kaikki on hyvin. Muistathan sanoa myös itse samoja sanoja ja luoda samanhenkisiä katseita? Ihminen on huomiossa ikuinen lapsi. Ei se koskaan mihinkään häviä. Muistattehan sen pyynnön, jonka jokainen meistä on vanhemmalleen tehnyt tai lapseltaan kuullut? Katso isi, kun teen hienon hypyn. Miksi laskea, jos kukaan ei sitä huomaa? Voin kertoa, että siinä tilanteessa lapsen jäätyä vaille huomiota tai katsetta, kantaa hän sitä mukanaan pitkälle aikuisuuteensa.

Me tulemme nähdyiksi vain toisen ihmisen katseesta.

Kysytäänpä toisin. Milloin viimeksi olet sanonut puolisollesi jotain negatiivista? Milloin viimeksi naputtanut jostain aivan turhasta? Milloin viimeksi olet kritisoinut puolisoasi jostain hänen ulkonäköönsä liittyvästä seikasta? Milloin viimeksi olet osoittanut puolisollesi sanoin, elein tai teoin, että hänestä ei ole oikein mihinkään? Milloin hieronut puolisosi naamaan hänen riittämättömyyttänsä? Voitko olla aivan varma siitä, että puolisosi kokee olevansa sellaisenaan rakastettu?

No mutta hienoa, että tämä saattaa havahduttaa sinua. Sitten on vielä jotain tehtävissä. Ihminen on tässäkin ikuinen lapsi. Tiesittehän, että jos lasta ei koskaan kehu tai kannusta, niin lapsi lakkaa pian edes yrittämästä? Miksi kukaan tekisi yhtään mitään, jos siitä hyvästä saisi päällensä vain pelkkää negatiivista sanomista tai jäävänsä kokonaan huomiotta. Tiesittehän myös sen, että ihminen alkaa kokea itsensä arvottomaksi, jos päivittäin tulee negatiivisen kritiikin kohteeksi?

On niitä sellaisia parisuhteita olemassa, jossa toiselle naputetaan koko ajan lähes kaikesta. Parisuhteita, joissa nalkutuksen määrä ylittää rakkauden osoitusten määrän. Parisuhteita, jossa pitää oikein kysyttäessä miettiä, että milloin on viimeksi sanonut rakastavansa tai kuullut olevansa rakkauden kohteena. Samoja parisuhteita, joissa ei tarvitse mennä montaakaan tuntia muistoissa taaksepäin miettiessään, että milloin on tullut sanottua pahasti.

Sellaisia parisuhteita kutsutaan termillä pian entiset parisuhteet.

Ihminen tarvitsee huomiota. Ihminen tarvitsee kauniita sanoja ja sitä, että tulee hyväksytyksi. Onhan se hurjaa kuulla, että jäätyään parisuhteessaan ilman huomiota, ihminen saattaa kompensoida huomiotta jäämisen, hakemalla sitä maanisesti muun muassa sosiaalisesta mediasta. Miksi me sinne mitään postaisimme, jos tietäisimme, että kukaan ei reagoisi siihen yhtään mitenkään?

Sydäntykkäys on aikamme suudelma. Sitähän me sieltä haemme.

Ihminen, joka kuulee arjessaan enemmän kauniita sanoja kuin rumia sanoja on ihminen, joka voi hyvin. ”Ei kissa kiitoksella elä” on vanha ja harvinaisen paska sanonta, jota toisinaan tottelemme. Ei ehkä eläkään, mutta kukoistaa kylläkin. Kiitoksetta ja huomiotta eläminen tekee ihmisestä näkymättömän ja passiivisen. Miksi tehdä, jos kukaan ei huomaa?

Te voitte huomenna laskea, että tuleeko puolisolle sanottua päivän aikana enemmän kauniita ja kannustavia sanoja kuin nalkuttavia ja arvostelevia sanoja. Jos vastaus on ensimmäisiä, niin kaikki on hyvin. Jos vastaus on jälkimmäisiä, niin teillä on ongelma, johon kannattaa puuttua ennen kuin se on liian myöhäistä. Parisuhteessa nimittäin kissa, joka jää kiitoksetta, on kissa, joka lopulta karkaa raolleen jääneestä ikkunasta.

Ihminen on ikuinen lapsi. Hänelle jää päällimmäisenä mieleen se, mitä hänelle on viimeiseksi sanottu. Kysykää tätä esimerkiksi eräältä tuntemaltani nuorelta leskeltä. Hänen puolisonsa viimeinen tekstiviesti vaimolleen sisälsivät sanat, ”minä rakastan sinua”.

Sen viestin jälkeen jäivät vain muistot.

Lue myös

Suosittelemme