Sylissä jossa hänen käsivartensa olisivat maailmani rajat

”Eksä voi pukeutua normaalisti?

Eksä voi laittaa tavallisia siistejä kenkiä?

Puhu hiljempaa.

Ole hiljaa.

Syö suu kiinni.

Älä heilu.

Älä koske.

Älä laula. 

Lausahduksia, joita olen kuullut toistuvasti, jotka alkavat hiertämään. 

Pukeudun usein villapaitaan, koska pidän niistä. 

Käytän kenkiä, joissa jalkani eivät tule kipeäksi. Vaelluskenkiä, juoksulenkkareita, turvakenkiä, nahkaisia kävelykenkiä. 

Innostuessani äänialani ja puheen voimakkuus saattaa nousta. 

Saatan puhua joskus enemmän kuin mitä hän minulta odottaa. 

Suu auki syöminen, edes hetkellisesti ärsyttää potenssiin 100. 

Musiikin tahtiin heiluminen, hyräily, jammailu ei ole aikuisen ihmisen käytöstä. 

Jos hänellä on kylmä, kuuma, hiki, sattuu johonkin tai ei satu niin mieluummin ”älä koske”. 

Varsinkin jos olen hyvällä tuulella ja hyräilen tai laulan niin lopeta. Radiosta tulee parempaa musiikkia kuitenkin. 

Toki hymyilykin on aivan yliarvostettua.  Siitä tulee ryppyjä. 

On hyviäkin asioita. 

Jos halaan häntä, yleensä hän ei roikota käsiään selkäni takana vaan nostaa ne selälle, varsinkin jos ohjaan hänen käsiään ensin. Sängyssä saan painaa pääni hänen rintaansa vasten. Yleensä ainakin joksikin aikaa.  

Hän keittää minulle aamulla kahvia samalla kuin itselleen, vaikka nousee aiemmin. 

Hän lähteissään suukottaa ja tullessaan myös. 

Hän laittaa viestiä päivittäin. Jos olen poissa hänen luotaan, Huomenta ja hyvää yötä viestit tulee joka kerta.  

Hän hoitaa kodin, eikä vaadi minua tekemään yhtään sen enempää mitä hänkään tekee. 

Hän on kotona ja paikalla ja selvinpäin, eikä lyö, eikä huuda…… onko se riittävää

Miksi silti haluan, että joku ottaa syliin, katsoo silmiin ja kuuntelee ja puhuu ja kuuntelee ja katsoo silmiin ja pitää sylissä. Sylissä, jossa saan olla meidän omassa kuplassamme, molemmat läsnä. Jossa hänen käsivartensa ovat maailmani rajat, jossa hänellä on sylissään se mitä hän haluaa.   

Miksi haluan, että joku tulisi halaan minua takaapäin ja suutelisi kaulalle. Siirtäisi hiukset kasvoilta sivuun ja suutelisi. 

Miksi haluan, että meillä olisi hauskaa. Miksi haluan, että saisi joskus edes nauraa. 

Kun kysyn mitä haluat, mikä sinusta tuntuu hyvältä, saan vastaukseksi emmäätiä ja eituumitäänmieleen.  

Mikään ei oikeastaan tunnu hyvältä, mutta lupaa kertoa, jos joku muuttuu huonompaan. 

Miksi haluun, että hän on kiinnostunut musta ihmisenä, eikä vain kuorena, jota voi katsoa ja koskea. Miksi haluan, että hän kysyy kuinka voin. 

Haluan, että minua rakastetaan ja että se kerrotaan minulle. 

Välittäminen ja tykkääminen ei riitä aikuisessa parisuhteessa, jossa kuitenkin kasvatetaan lapsia yhdessä ja eletään ja asutaan saman katon alla. Kaverista välitetään.

Miksi niin moni muu näkee, etten voi hyvin ja kysyy sitä. Mutta hän ei. Eikö häntä kiinnosta vai koittaako hän vaan paeta sitä, että joskus täytyy puhua muustakin kuin helpoista asioista.

Tämä tulee päättymään.”