Havaintoja parisuhteesta

”Tajusin, että minä olenkin minä, enkä me”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Minulle selvisi mieheni sivusuhde reilu vuosi sitten. Suhde oli henkinen eikä kaiketi seksuaalinen. Minua loukkasi enemmän juuri tuo henkisyys. Reilun vuoden olemme tehneet korjausliikkeitä suhteen jatkumisen turvaamiseksi.

Olen kiitollinen miehelleni ja tälle toiselle naiselle, koska löysin itseni. Tajusin, että minä olenkin minä, en me!
Voin elää itselleni sen sijaan, että passaan miestäni päivästä ja vuodesta toiseen! Sitä en vieläkään tiedä onko tämä sitä mitä elämältäni haluan, onko hän se ihminen, jonka kanssa haluan vanheta.

Minua säälittää mieheni reaktiot, kun hän pelkää nyt menettävänsä minut. Hän ihmettelee muuttunutta minääni, kun en enää olekaan hänen palvelijansa, eikä hän olekaan enää vapaamatkustaja perheemme elämässä. Minä en enää ole se alistuva, huolehtiva ja omistautuva vaimo.”

Tämä kommentti on luettavissa erään blogitekstini perässä ja kommentti sisältää yhden niin suuren parisuhdeteeman, että se suorastaan huutaa siihen tarttumista.

Tajusin, että minä olenkin minä, enkä me!

Siinäpä jokaiselle meille tärkeä oivallettava asia. Väitän, että jos oivallamme asian, niin jokaisen ihmisen elämänlaatu ja hyvinvointi paranee ja parisuhteet muuttuvat hetkessä onnellisemmaksi. Parasta olisi, jos oivaltaisimme tuon jo ennen parisuhteeseen ryhtymistä, koska siinä tapauksessa parisuhde lähtisi kulkemaan heti alusta pitäen terveille raiteille.

Sinun pitää oppia olemaan yksin ennen kuin olet yhdessä

Tällä säästyisimme niiltä lukuisilta riippuvuussuhteilta, jotka ovat tuomittu alusta alkaen epäonnistumaan.

Mennään naisen kirjoittamaan kommenttiin. Lyhyessä kommentissaan hän ehtii kertoa paljon. Oletan, että kyseessä on itseäni edeltävän sukupolven nainen. Oletan siksi, koska rooliolettamassa, että nainen palvelee miestään ei enää kukaan alle nelikymppinen nainen suostu elämään päivääkään ja hyvä niin. Oletan siksikin, että vanhempien ikäluokkien osalta parisuhteesta on tehty pakko ja eroamisesta häpeä ja iso osa ihmisistä voi parisuhteissaan pahoin.

Se, että suhteen toinen osapuoli on hankkinut itselleen rakastajan, ei ole kummallista. Sitä on ennenkin tapahtunut todella paljon. Kuten eräässä tekstissä lainasin erästä lukijaani, joka kertoi mummonsa antaneen hänelle ohjeen, että jos tekee mieli erota, niin älä eroa, vaan hanki itsellesi rakastaja.

Tässä esimerkkitapauksessa mies on halunnut pitää kiinni kotona arkea pyörittävästä ja häntä palvelevasta vaimostaan, jota hän on käyttänyt äitiroolissa ja romantiikan hän on hankkinut suhteensa ulkopuolelta ja hän on käyttänyt naista rakastajan roolissa. Se, miksi mies ei ole yhdistänyt rooleja vain omaan vaimoonsa, niin sitä emme voi tietää. Eikä sillä tämän teeman kannalta ole väliäkään. Väliä on naisen havahtumisesta siihen, että hänen ei tarvitse elää elämäänsä kenellekään muulle ihmiselle kuin itselle. Hän ei ole antanut puolta itsestään toiselle ihmiselle parisuhteeseen mentyään, vaikka hänelle on tuo ihmisen vapautta rajusti kahlitseva uskomus opetettu.

Tämä havahtuminen vaati, että hänen miehensä jäi kiinni sivusuhteesta. Olen aiemmin kirjoittanut teksteissäni, että parisuhteessa tapahtuva pettäminen voi parhaimmillaan olla uusi alku kuolleelle suhteelle. Olen kirjoittanut, että parhaimmillaan se avaa kahden ihmisen silmät suhteensa alennustilasta ja voi johtaa parisuhteen uudelleen syttymiselle. No, olen saanut tällä väitteellä muutamia ihmisiä lähes raivon partaalle, koska monelle aihe menee niin ihon alle, että tuntuu kuin suhteen ulkopuolinen seksi olisi kuolemaakin pahempi.

Kommentin lähettäneelle naiselle se toimi tervehdyttävänä voimana sille, että ei aio olla enää miehelleen äiti, joka passaa miehensä eteen kaikki valmiina. Valitettavasti sellaisia puolisoja näkee paikoitellen ja muutamat heistä ehkä haluavatkin toimia puolisonsa palvelijana, mutta väitän, että suurin osa on oppinut tavan toimia omilta vanhemmiltaan ja siirtää oppia vain omaan elämäänsä.

Parisuhteessa on kaksi minää, josta yhdessä muodostuu tietyissä hetkissä me. Tällä ajattelulla estää sen, että antaa omasta itsestään liikaa toisen ihmisen kannettavaksi. Sitä tapahtuu aivan liikaa ja pahimmillaan se konkretisoituu esimerkiksi erotilanteissa, jossa oman identiteetin toisen ihmisen varaan rakentanut ihminen ei tunnu pääsevän erosta jaloilleen vuosienkaan jälkeen. Tähän jos lisää aiemmilta sukupolvilta opitut haitalliset rooliolettamat, niin päästään tilanteeseen, joka on kommentin lähettäneen parisuhteessa ollut. Nainen on palvellut miestänsä vuosien ajan ja mies on otettuaan palvelun vastaan hakenut läheisyyden ja rakkauden toisaalta.

Avioliitto heiltä ei ole päättynyt. Miehen teko ja naisen havahtuminen aiheutti sen, että he yrittävät jatkaa sitä uudelta pohjalta. Omasta mielestäni huomattavasti terveemmältä pohjalta. Siksi sillä on ehkä mahdollisuus vielä onnistua. Mies ei kuvittele olevansa suhteensa vapaamatkustaja, eikä pidä vaimoaan itsestäänselvyytenä. Nainen ei suostu olemaan enää kotiorja ja tietää, että on itsenäinen nainen, joka voi, saa ja pitää tehdä asioita, joita hän haluaa tehdä.

Hän ei ole enää miehensä kylkiluu, vaan kokonainen ihminen, jolla on elämässä mies, mutta joka ei omista hänen elämäänsä millään tavalla. Hän myös tietää, että voi elää kokonaankin ilman miestään, joten nyt hän uskaltaa jopa vaatia, että hänenkin tarpeitaan ja toiveitaan kuunnellaan ja jos ei kuunnella, niin pistää suhde pakettiin. Koska miksi ihmeessä olla jossain sellaisessa, josta itse ei saa yhtään mitään? Siksikö, että avioliitossa kuuluu nyt vain olla, koska niin se vain on ja myötä- ja vastamäki ja muita ulkoa opittuja fraaseja.

Mikä parasta naisen tarinassa, niin nainen ei kääntänyt miehensä pettämistä vihaksi ja katkeruudeksi, vaan kirjoittaa jopa, että on kiitollinen miehelleen ja toiselle naiselle siitä, että hän ymmärsi kääntää oman elämänsä arvot toisinlaiseksi. Moni vastaavassa tilanteessa oleva ihminen kantaa vihaa vuosikausia mukanaan ja sanokaa minulle yksikin ihminen, jolla viha ja katkeruus on tuonut elämään jotain hyvää tullessaan.

Tänään nainen on vapaa roolistaan ja vapaa rakastamaan myös omilla ehdoillaan. Niihin ehtoihin ei kuulu kotiorjana oleminen eikä ylikäveleminen. Niin kuin ei pitäisi kuulua kenenkään parisuhteeseen ja rakkauteen. Toivon, että nainen saa miehensä kanssa suhteensa uusille, raikkaille raiteille ja eroon sijaan heidän tarinansa saa jatkoa. Ainakin he yrittävät, vaikka viikoittain minulle kerrotaan, että me eroamme nykyään aivan liian helposti. Itselleni suhteen ulkopuolinen seksi ei ole niitä ensisijaisia syitä erota. Uskon ehdottomasti siihen samaan kuin kommentin lähettänyt nainen uskoo, että se voi toimia herättäjänä huomattavasti parempaan parisuhteeseen ja sitä kautta omaan hyvinvointiin.

Ehdottomuudella ei saa muuta aikaan kuin savuavia raunioita.

Lue myös

X