Havaintoja parisuhteesta

Tämä on vapaata rakkautta

6.3.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Eiliseen blogitekstiini viitaten muutama sana vapaudesta saattaa olla paikallaan. Olen kirjoittanut jo monen vuoden ajan siitä, että parisuhteen yksi tärkeimmistä voimista on vapaus. Yhtä monta kertaa kuin olen siitä kirjoittanut, niin yhtä monta kertaa se on ymmärretty väärin.

Vapaus parisuhteessa ei edelleenkään tarkoita seuraavia asioita:

Jos jonain päivänä huomaa haluavansa seksiä naapurin kanssa, niin ilman puolisonsa tai naapurin lupaa naapuria ei silti saa panna.

Jos parisuhteen aikana omaan pieneen mieleen tulee ajatus, että on vapaa muokkaamaan puolisoaan haluamakseen ja kouluttaa häntä kuin koiraa. Ei ole. Kannattaa hankkia mielummin koira. Suomessa on tällä hetkellä noin 800 000 koiraa. Se on hyvä, koska se varmasti estää muutamia parisuhde-eroja.

Jos ajattelee, että kaikki parisuhteessa olevat asiat voi tehdä haluamallaan vapaalla tavalla ja pakottaa puolisonsakin tekemään samalla tavalla, niin ei voi. Se on vain toiselle vapautta, mutta toiselle kahlitsevaa pakkoa.

Jos kuvittelee, että vapaus parisuhteessa on sitä, että voi halutessaan mennä milloin tahansa, aivan minne tahansa, niin kannattaa lopettaa kuvittelu. Tai ainakin on pidettävä huoli, että vapaus on tasavuoroista.

Jos ymmärtää vapauden tarkoittavan sitä, että vaatii kaikkien asioiden olevan parisuhteessa yhteisiä, ystäviä ja harrastuksia myöden, on ymmärtänyt väärin. Parisuhteessa kaiken ei pidä olla yhteistä.

Vapautta ei ole olla joustamatta missään asiassa ja pysyä ehdottomana omille näkemyksilleen.

Vapaus ei tarkoita, että voi toteuttaa hetken mielenjohteita keskustelematta ensin puolisonsa kanssa, vaan pitää kysyä, että olisiko ookoo jäädä töiden jälkeen vetämään järjettömät perseet työkaverin kanssa.

Vapaus parisuhteessa tarkoittaa seuraavia asioita:

Tunnetta, että voi rehellisesti sanoa rakkaalleen, että naapuriin on muuttanut todella seksikkään näköinen ihmistyyppi ilman pelkoa siitä, että se olisi jotenkin parempi olla kertomatta kuin kertoa. Rehellistä sivuille vilkuilua voi harrastaa jopa yhdessä.

Tunnetta, että voi puhua rakkaalleen aivan mistä asioista tahansa turvallisesti ja luottamuksella, ilman pelkoa hylkäämisestä.

Saada säilyttää omaan persoonaan liittyvät yksilölliset nyanssit ilman, että puoliso on niistä päivittäin huomauttelemassa ja vittuilemassa.

Saada luvalla olla asioista eri mieltä ilman, että on koko ajan joku konfliktin pelosta johtuva miellyttämisen pakko.

Harrastaa himoitsemansa ihmisen kanssa mitä mielikuvituksellisempaa seksiä, sillä vapaus parisuhdeseksissä tarkoittaa miltei rajattomia mahdollisuuksia toteuttaa seksuaalisuuttaan joko teoilla tai sanoittamalla halunsa ja fantasiansa.

Tunnetta siitä, että ovi on aina avoinna tulla, mutta tarvittaessa avoinna myös poistua.

Suurinta vapautta on antaa toisen toteuttaa myös omia unelmiaan ja saada itse toteuttaa omia. Unelmien ei tarvitse olla yhteisiä.

Tietoisuus siitä, että mikään suuri päätös, minkä joutuu tai saa elämässään tehdä, ei johda tilanteeseen, jossa pitää valita suuri päätös tai parisuhde. On pareja, jotka elävät hetken aikaa eri mantereilla, koska seuraavat omia päämääriään kokematta siitä syyllisyyttä tai syyllistämistä, .

Vapaus parisuhteessa on sitä, että toisen puhelinta ei lueta tai kirjeitä availla, vaikka epäilisi toisesta mitä tahansa. Luottamus ei synny kyttäämisellä, vaan avoimuudella. Jos avoimuutta ei ole, parisuhde ei ole vapaa ja täten väärä sitä elävälle parille.

Kauneinta vapautta on päästää toisesta irti, silloin kuin toinen haluaa päästä irti. Parisuhde ei ole häkkilintu, jolle annetaan sovitusti pieni reviiri päivittäin vapaana lennettäväksi. Suurinta rakkautta on antaa toisen mennä.

Vapaus parisuhteessa on kahden ihmisen välinen rakkaus, joka ei ole pakotettua ja elä pelkästään yhteisillä lapsilla, suurella asuntolainalla ja viime kesänä takapihalle rakennetulla terassilla.

Vapaus parisuhteessa on sitä, että ihmisten välinen vapaaehtoisuuteen perustuva rakkaus ei kuulu kenellekään muulle kuin rakkaussuhteessa eläville ja jokaisen parisuhteen olisi syytä olla lain edessä tasavertainen.

Kommentit (2)

Koitan elää näiden periaatteiden mukaisesti parisuhteessa, mutta eräs asia on tuottanut minulle suuria vaikeuksia nykyisessä parisuhteessani. Jäin miettimään seuraavaa kohtaa:

”Tunnetta, että voi rehellisesti sanoa rakkaalleen, että naapuriin on muuttanut todella seksikkään näköinen ihmistyyppi ilman pelkoa siitä, että se olisi jotenkin parempi olla kertomatta kuin kertoa. Rehellistä sivuille vilkuilua voi harrastaa jopa yhdessä.”

Minusta on ihan ok katsella yhdessä ihmisiä silloin kun minusta tuntuu että olen siinä mukana, mutta esimerkiksi yhtäkkinen ylistävä kommentti treffi-iltana jostain lähellämme istuvan naisen ulkonäöstä saattaa aiheuttaa minulle todella pahan mielen ja vertailtavana olevan tunteen. Ymmärrän että olen välillä turhankin herkkä ja työskentelen itsetuntoni kanssa, mutta en aina ymmärrä mikä tuollaisten kommenttien tarkoitus on, koska itselleni ei tule mieleen kommentoida ääneen miehelleni kaikkia hyvännäköisiä ihmisiä joita näen.

Järjellä ajateltuna minun ei pitäisi loukkaantua moisesta, tiedän että mieheni pitää minua viehättävänä ja hän on sanonut ettei hän vertaile minua kehenkään, mutta minun on myös turha piilottaa mieleni pahoittamista häneltä, koska hän huomaa pienimmästäkin ilmeestäni jos jokin on vialla. Hän luonnollisesti tällöin turhautuu vuorostaan siitä että pahoitan mieleni, ja kierre on valmis. En halua kieltää puolisoltani mitään tai saada häntä muuttamaan käytöstään, mutta täytyy sanoa että ainakin lyhyellä tähtäimellä olisin onnellisempi mikäli hän pitäisi jotkut ajatukset ominaan, tai vaikka puhuisi niistä mielummin kavereilleen, ja joskus hieman kaunistelisi asioita minun edukseni.

Olenkin miettinyt, onko kohtuullisempaa että minä kamppailen itsetuntoni kanssa ja ajoittain mieheni käytöksestä syntyvän arvostuksen puutteen tunteen kanssa (ja ehkä kehityn ihmisenä siinä samalla :D), vai että hän välillä säästelisi sanojaan ja miettisi minun tunteitani enemmän. Täytyykö ihmisen siis saada sanoa mitä tahansa mieleen tulee parisuhteessa, vai voiko joskus kaunistella asioita ja vaikka sanoa sitä rakkaintaan maailman kauneimmaksi, vaikka tietääkin että se olisi valkoinen valhe?

Edellisseen suhteeseen pätee enemmän ne miellyttämisenhalut, hylkäämisen pelko, rajoittaminen, oman itsensä muokkaaminen, omien halujen ja harrastusten mitätöinti ja vähättely, sosiaalisen ympäristön kyttäys.
Nyt tunnen olevani turvassa, uskaltavani sanoa asioita ilman pelkoa hylkäämisestä, olen rakastettu juuri tämmöisenä ja seksi on mielettömän ihanaa. Mies sytyttää mut ku roihun pelkästään katsomalla mua silmiin =D
Edellisen suhteen ongelmiin ollaan syypäitä me molemmat osalliset. Peiliin täytyy katsoa, koska omat virheet on tunnustettava ja niitä työstettävä oman psyk.sairaanhoitajan kanssa. Paljon on työtä!

Koitan elää näiden periaatteiden mukaisesti parisuhteessa, mutta eräs asia on tuottanut minulle suuria vaikeuksia nykyisessä parisuhteessani. Jäin miettimään seuraavaa kohtaa:

”Tunnetta, että voi rehellisesti sanoa rakkaalleen, että naapuriin on muuttanut todella seksikkään näköinen ihmistyyppi ilman pelkoa siitä, että se olisi jotenkin parempi olla kertomatta kuin kertoa. Rehellistä sivuille vilkuilua voi harrastaa jopa yhdessä.”

Minusta on ihan ok katsella yhdessä ihmisiä silloin kun minusta tuntuu että olen siinä mukana, mutta esimerkiksi yhtäkkinen ylistävä kommentti treffi-iltana jostain lähellämme istuvan naisen ulkonäöstä saattaa aiheuttaa minulle todella pahan mielen ja vertailtavana olevan tunteen. Ymmärrän että olen välillä turhankin herkkä ja työskentelen itsetuntoni kanssa, mutta en aina ymmärrä mikä tuollaisten kommenttien tarkoitus on, koska itselleni ei tule mieleen kommentoida ääneen miehelleni kaikkia hyvännäköisiä ihmisiä joita näen.

Järjellä ajateltuna minun ei pitäisi loukkaantua moisesta, tiedän että mieheni pitää minua viehättävänä ja hän on sanonut ettei hän vertaile minua kehenkään, mutta minun on myös turha piilottaa mieleni pahoittamista häneltä, koska hän huomaa pienimmästäkin ilmeestäni jos jokin on vialla. Hän luonnollisesti tällöin turhautuu vuorostaan siitä että pahoitan mieleni, ja kierre on valmis. En halua kieltää puolisoltani mitään tai saada häntä muuttamaan käytöstään, mutta täytyy sanoa että ainakin lyhyellä tähtäimellä olisin onnellisempi mikäli hän pitäisi jotkut ajatukset ominaan, tai vaikka puhuisi niistä mielummin kavereilleen, ja joskus hieman kaunistelisi asioita minun edukseni.

Olenkin miettinyt, onko kohtuullisempaa että minä kamppailen itsetuntoni kanssa ja ajoittain mieheni käytöksestä syntyvän arvostuksen puutteen tunteen kanssa (ja ehkä kehityn ihmisenä siinä samalla :D), vai että hän välillä säästelisi sanojaan ja miettisi minun tunteitani enemmän. Täytyykö ihmisen siis saada sanoa mitä tahansa mieleen tulee parisuhteessa, vai voiko joskus kaunistella asioita ja vaikka sanoa sitä rakkaintaan maailman kauneimmaksi, vaikka tietääkin että se olisi valkoinen valhe?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *