Havaintoja parisuhteesta

”Tänä aamuna lähden, enkä tule enää koskaan takaisin”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Ensimmäisenä ajatuksena hämmennys, miksi näin voi käydä. Toisena ajatuksena syyllisyys, että olenko minä aiheuttanut tämän kaiken. Kolmantena ajatuksena viha, että miten hän saattoi tehdä jotain niin itsekästä minulle, lapselleen ja muille läheisilleen. Neljätenä ajatuksena suru, joka tuntuu loputtoman pitkältä. Viidentenä ajatuksena pelko, että pääsenkö tästä koskaan ylitse.

Mieheni lopetti elämänsä omakätisesti reilu vuosi sitten, hetki joulun jälkeen. En halua kertoa, että miten hän sen teki, se kaikki on epärelevanttia. Haluan kertoa, että miltä se kaikki on tuntunut.

Joulu oli samanlainen kuin kaikki muutkin joulut ovat olleet. Vietimme sen perheemme kesken, johon lisäksemme kuuluu yksi lapsi. Mieheni käyttäytyminen tuntui aivan normaalilta, vaikka jälkikäteen ajateltuna hän oli ehkä tavallisesta vaitonaisempi ja väsyneempi.

Meillä oli kaikki ihan hyvin. Olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin ja elämä oli tasaantunut helpoksi ja miellyttäväksi. Meillä molemmilla oli hyvät työpaikat, parisuhteemme oli aivan normaali, ei mitään syvää hekumaa, mutta ei toisaalta mitään isoja riitojakaan. Mikään ei viitannut siihen, että miehelläni oli asiat niin huonosti, että hän oli salaa hautonut lopullista ratkaisua, jonka sitten tekikin.

En muista tapahtuneen jälkeisistä muutamasta kuukaudesta juuri mitään. Olin niin suuressa sokissa, että jälkikäteen ajateltuna on pieni ihme, että säilyin jotenkin järjissäni. Söin minulle määrättyjä rauhoittavia lääkkeitä, sillä ilman niitä en olisi varmasti pärjännyt ja iltaisin nukahdin unilääkkeiden voimalla.

Sokin hälvettyä alkoi itseni syyttäminen. Syyttäminen siitä, että en ollut huomannut. Syyttäminen siitä, että olin ollut muka niin kiireinen, että en oikeasti pysähtynyt kysymään ja kuuntelemaan, että mitä miehelleni kuuluu. Minä en uskonut sitä, kun ihmiset vierelläni sanoivat minulle, että tämä ei ole sinun syysi, että mieheni on aivan itse tehnyt ratkaisun.

Syytin itseäni myös siitä, että tunsin jossain vaiheessa suurta vihaa miestäni kohtaan, että kuinka hän kehtaa jättää meidät sillä tavalla. Ilman ennakkovaroituksia, ilman mitään. Aivan kuin me olisimme olleet hänen elämässään merkityksettömiä ihmisiä, joiden luota voi lähteä mitään sanomatta pois. Syytin itseäni siitä, että raivosin kuolleelle miehelleni.

Paitsi kyllä hän sanoi. Hän jätti minulle kirjeen, joka alkoi sanoilla ”tänä aamuna lähden, enkä tule enää koskaan takaisin:” Löysin kirjeen vasta sen jälkeen, kun minulle ilmoitettiin, että mitä on tapahtunut. En ollut kuvitellutkaan, että mieheni pystyy kirjoittamaan jotain niin kaunista ja en ollut kuvitellutkaan, että kuinka paha olo miehelläni oli ollut jo pitkän aikaa. Selittämätön paha olo, johon hän ei koskaan ehtinyt hakea apua.

Olen surullinen siitä, että mieheni ei puhunut minulle tuntemuksistaan yhtään mitään, sillä me olisimme voineet yhdessä hakea hänelle apua. Yksin hänestä ei siihen ollut. Tuntuu julmalta ajatella, että ihminen, jolla kaikki elämässä tuntui olevan hyvin ja joka oli hoitanut asiansa mallikelpoisesti, oli sisällään niin paha olo.

En aio koskaan kertoa kirjeen sisältöä, sillä se oli muistojen ja yhteisen lapsen lisäksi ainoa asia, joka hänestä jäi minulle. Minä haluan omia tuon viimeisen kirjeen itselleni, sillä se on kuin henkilökohtainen rakkaudenosoitus perheelle. Lapselleni aion näyttää sen sitten, kun sen aika on.

Suru ei tunnu lähtevän edes suremalla. Viha on hälventynyt. Hän teki oman ratkaisunsa, maailman huonoimman ratkaisun. Se ei vihaamalla ja katkeroitumalla muuksi muutu. On kai pakko vain ottaa se, mitä jäljelle on jäänyt. Kiitollisuus siitä, mitä meillä oli, koska se oli jo paljon.

Lapselleni isä on siellä jossain. Emme ole lakanneet puhumasta hänestä ja marraskuussa lapseni teki päiväkodissa isälleen kortin, jonka vei auton etupenkille, jossa isä aina istui, yöksi. Koska yöllä isä voisi käydä salaa lukemassa kortin, jonka hän isälleen teki.

Tämä kaikki on lähes mahdotonta kirjoittaa, koska sydän on surusta ja ikävästä rikki.

X