”Tänäkään vuonna en mahtunut tavoitefarkkuihin enkä painoindekseihin tai muihinkaan muiden määrittämiin muotteihin”
.
Teksti: Hanna Katajarinne, Kun sanat riittävät
”Tänäkään vuonna en alkanut kasvissyöjäksi enkä himokuntoilijaksi. En huutanut lapsilleni yhtään vähempää enkä säästänyt latiakaan sukan varteen tai patjan alle.
En juonut vettä viinilasillisten välissä enkä muistanut ottaa kestokassia kauppareissulle.
Tänäkään vuonna en pitänyt siivouspäiviä enkä kiitollisuuspäiväkirjaa, en kävellyt töihin ja tankkasin uskollisesti kaksikymppisillä.
En aloittanut joogaa enkä ostanut museokorttia, kuntosalikortista puhumattakaan. En mahtunut tavoitefarkkuihin enkä painoindekseihin tai muihinkaan muiden määrittämiin muotteihin.
En kirjoittanut sitä kovaan ääneen huutamaani kirjaa, en soitellut sukulaisille, enkä muistanut syntymäpäiviä.
Tänäkään vuonna en muistanut läheskään aina elää hetkessä, vaan useimmiten elin eilistä tai huomista ja haihattelin.
En opetellut syömään terveellistä aamupalaa enkä ryhtynyt avantouimariksi. En lopettanut kirjeenvaihtoa Intrum Justitian kanssa enkä oppinut viikkaamaan vaatteita kaappiin kuin lattian kautta.
Tänäkään vuonna en tullut uskoon enkä aina oikein toivoonkaan, mutta rakkauteen tulin sitäkin enemmän.
Sillä tänäkin vuonna oon rakastanut ja mua on rakastettu aivan helvetisti.
Niin paljon, että vaikka rakkaus loppuisi maailmasta vessapaperin tavoin, voisin silti kääriytyä siihen loppuelämäkseni.
Kun on rakastanut, on elänyt.
Heippa kakskytkaksyt, jos nyt et ihan loistanut muussa, niin rakkaudessa olit jälleen eri hyvä.”
Kommentit