Tanssin vaikka en osaa

Tanssit vaikka et osaa on elämää syleilevä biisi Olavi Uusivirralta.

On kai niitä ihmisiä, jotka tekevät vasta silloin kuin kuvittelevat täydellisesti osaavansa. Menevät karaokeen kun ovat ottaneet ensin vuosia laulutunteja. Tai karttavat parisuhteita, koska kokevat että eivät osaa vielä rakastaa. Epäonnistumisen pelko voittaa onnistumisen mahdollisuuden. Sitä mielummin jättää tekemättä.

Elämää ei voi harjoitella. Sitä tulee kävelleeksi ensin pitkää suoraa ja sen suoran päässä on taas se tuttu risteys jossa pitää valita suunta. Harvoin sitä päätöstä voi ottaa toisella otolla. Koko elämä yhtä suoraa lähetystä. Jos liian pitkään harkitsee saattaa suora lähetys olla jo lopussa.

Siksi pitää alkaa tanssimaan, vaikka ei osaa. Tanssiessa sitä saattaa oppia.

Se oli yksi tavallinen ilta kun sanoin rakkaalleni, että osaan tanssia valssia. Hieman hän epäili ja epäilyt osoittautuivat puolittain oikeiksi. Osasin minä valssin askeleet. Lähtöaskeleeni oli väärä. Puhumattakaan viemisen vaikeudesta. Minun kuului olla se, joka ohjaisi. En ole hyvä siinä. Silti me tanssimme jonkun aikaa. Hän oli siinä taitavampi, mutta ei vaatinut minua olemaan siinä hetkessä parempi. Eikös hyvä parisuhde ole sellainen, että opimme toisiltamme?

Sain tanssia, vaikka en osannut. Ehkä joskus osaan paremmin.

Rakkaus on monitasoinen ja selittämätön sana. Jokainen meistä osaa rakastaa. Ei se silti helppoa aina ole. Sijoittaa rakkaus kahden ihmisen välille. Muodostaa ympärille parisuhde ja koti. Aloittaa yhteinen tulevaisuus. Siihen väliin tulee usein kaikenlaista, joka ei siihen kuulu. Alamme viedä rakkaudelta tilaa, ahdistamme sen nurkkaan.

Alamme vaatia, että toinen tanssisi paremmin. Alun kepeys ja välittömyys muuttuvat vaatimuksiksi ja suorittamiseksi. Lopetamme tanssimisen, koska koemme olevamme siinä huonoja. Pitäisi olla parempi, että kelpaa. Emme opi enää toisiltamme, vaan opetamme toisiamme. Vahvempi vie voiton ja seuraavat vuodet parisuhteen.

Olavi Uusivirran biisissä on sanoma. Ihminen on kauneimmillaan silloin, kun hän kokee riittävänsä. Hänestä tulee itsevarma ja rohkea. Hän alkaa tanssia, vaikka ei osaa ja kohta hän jo osaa. Ei se parisuhde sen vaikeampaa ole. Kahden ihmisen välinen rakkaus. Rakkauden ympärillä mahdollisimman paljon tilaa hengittää ja oppia.

En minä tiedä, osaanko minä rakastaa. Yritän parhaani. Pahinta olisi jos en edes yrittäisi. Pelkäisin liikaa, että jokin menee taas pieleen. En olisi tarpeeksi hyvä. Opettelisin rakastamaan yksin ja kun viimein uskaltaisin kokeilla sitä toiseen ihmiseen, aika ympäriltä olisi lopussa. Aina on olemassa epäonnistumisen mahdollisuus, mutta aina on olemassa myös onnistumisen mahdollisuus.

Uskon enemmän jälkimmäiseen. Aion tanssia niin tunteella kuin mahdollista. Ehkä en täydellisesti osaa, mutta olen itselleni armollinen. Armo on rakkautta ylläpitävä voima. Se pitää toisinaan huonosti valssia tanssivan parin yhdessä elämän loppuun asti.