”Tapa ittes, senkin hullu!”

Muutama viikko sitten olin Pikku Kakkosen leikkipuistossa tyttäreni kanssa. Puistossa oli erilaisia eläinhahmoja. Ihmettelimme molemmat että mistä he ovat sinne tulleet ja keitä he oikein ovat. Tyttäreni halusi käydä antamassa läpyt yhdelle heistä, kissahahmolle.

Tällä viikolla minulle kirjoitti Annina niminen noin kolmekymppinen nainen. Äiti yhdelle yhdeksänvuotiaalle lapselle. Hän kysyi minulta, että mitä tarkoittaa termi Turri. Enhän minä tiennyt. Kunnes palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen.

Hänen kirjoittaessaan Turrin tarkoitusta minulle, ymmärsin törmänneeni heihin leikkipuistossa lapseni kanssa. Lapseni antoi läpyt yhdelle turrieläinhahmolle.

Kyse on harrastuksesta, jossa Turrien voidaan sanoa fanittavan eläinhahmoja, joilla on ihmismäisiä piirteitä, sekä mediaa ja taidetta, joissa näitä hahmoja esiintyy. Monet turrit tuottavat tai teettävät kuvataidetta omasta fursonastaan, ja jotkin turrit hankkivat eläinhahmoa, yleensä omaa fursonaa, esittäviä eläinasuja eli turripukuja (engl. fursuit, kirjaimellisesti suom. ”turkkipuku”).

Vaan miksi hän minulle kirjoitti, onkin sitten tämän tekstin pääsanomaa. Annina lähetti minulle pitkän listan kommenteista, joita hänen harrastuksensa on hänelle ja muille harrastajille poikinut. Lista oli järkyttävä.

Pahimmissa kommenteissa on harrastajia käsketty tappamaan itsensä. Suurin osa solvauksista liittyy mielenterveyteen. Kommentteja on todella paljon.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tutkiessani kommentteja en voinut uskoa sitä, että kuinka paljon vihaa ja raivoa harrastus joidenkin silmissä herättää. Vihaajat olivat jälleen kerran pääsososin heitä, jotka loistavat muutenkin sosiaalisen median solvauslistan kärjessä.

Minulle viestin lähettäneen naisen kohdalla pahinta on, että hän äitinä harrastaa näinkin paheellista harrastusta. Lapsi menee pilalle. Vähintäänkin lapsi pitäisi huostaanottaa.

Tässäkin tapauksessa mennään äitimyytin juurille. Kyllä pitää äidin pysyä ruodussaan. Äiti saa harrastaa korkeintaan kuntosalilla käymistä ja sitäkin mielummin vasta sitten kun lapsi on neljässäkymmenessä ja pärjää ilman rintaruokintaa.

Ehkä on ihmisiä, jotka vain pelkäävät karvaisia eläinhahmoja. Ehkä on ihmisiä jotka pelkäävät koko elämää ja varsinkin kaikkea itselle vierasta. Siitähän viha ja raivo ponnistaa, pelosta tuntematonta kohtaan. Toiset pelkäävät homoseksuaaleja, toiset vierasmaalaisia ja sitten ovat he, jotka pelkäävät eläinhahmoja. Pelko kanavoituu huuteluksi kommenttipalstoilla.

Ei tämä muuten ole selitettävissä.

Tyttärelleni ja minulle jäi hyvä mieli Turrin kohtaamisesta, vaikka emme sitä siinä hetkessä Turriksi tunnistaneetkaan. Hän oli ihminen, joka oli pukeutunut eläinhahmoksi, kissaksi.

Henkilökohtaisesti minuun ei iskenyt raivo, vaan halu pienestä halauksesta. Helposti sitä voisi halata söpöä kissaa.