Tärkein niistä on vapaus.

Paula Vesalalla on biisi, joka alkaa sanoilla: ”Mä en oo mustasukkainen, joka päivä avaan oven sun mennä, ja se jää auki, että oltais vapaat tietäen, onnellinen lintu ei pois lennä.”

Onnellisuus syntyy vapauden tunteesta. Rakkauden synonyymi on vapaus. Ilman vapautta, rakkaus on kahlittua ja kahlittu rakkaus on vain yksi ahdistuksen muoto. Voihan tämän ymmärtää väärin. Tässä kohtaa voi ottaa esiin ne mielestä kumpuavat olettamukset, että vapaus tarkoittaa vapautta tehdä ihan mitä haluaa. Se tarkoittaa sitä, että parisuhteella ei ole rajoja ollenkaan.  Eihän se sitä tarkoita. Se tarkoittaa sitä, että tietoisuus siitä, että joka päivä minulle aukaistaan ovi mennä, minä en halua siitä ovesta kulkea, koska onnellinen lintu ei pois lennä.

Onnellisuus syntyy vapauden tunteesta.

Rakkaus ei ole vaatimista ja odotuksia. Rakkaus on puhdas tunne, joka antaa toisen ihmisen olla ihminen. Viedään rakkaus parisuhteeseen. Siihen kahden ihmisen solmimaan vapaaehtoiseen tilaan. Kaksi ihmistä, joilla molemmilla omat toiveet ja tarpeet. Joka johtaa liian usein siihen tilanteeseen, että toinen alkaa toteuttaa enemmän toisen toiveita ja tarpeita kuin toinen. Alkaa rakkauteen kuulumaton miellyttäminen, koska kuvitelma siitä, että miellyttämällä sitä tulee kaivaneeksi toisesta ihmisestä esiin sen rakkauden, jota itselleen kaipaa.

Miellyttäminen on kahle, jolla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Se on opittu tapa hallita maailmaa, joka johtaa lopulta maailman murenemiseen. Koska ihminen luopuu vapaaehtoisesti vapaudestaan olla ihminen, joka oikeasti on. Ovi pysyy suljettuna. Tulee epävarmuus ja pelko. Tulee mustasukkaisuus. Tulee ajatus, että parisuhde on pakko, jonka pitää onnistua. Se ei perustu enää vapauteen, vaan olettamukseen ja tottumukseen. Unohtuu tärkein, joka on.

Onnellisuus syntyy vapauden tunteesta.

Meidän pitäisi antaa enemmän tilaa. Sekä itsellemme, että toisillemme. Avaamalla oven mennä, Paula Vesalan sanoin, me mahdollistamme sen, että emme halua siitä ovesta koskaan mennä. Ei rakkautta ole pelkästään se, että vaatii toista tulemaan lähelleen, vaan rakkautta on myös se, että antaa toisen olla tulematta. Antaa vapauden valita. Koska antamalla vapauden valita, toinen kyllä tulee lähelle, lähemmäksi kuin koskaan vaadittuna. Suurin rakkaus on irtipäästämistä ja ihmisen ymmärtämistä. Emme voi pakottaa. Meidän pitää kohdella ihmistä niin, että hän haluaa tulla omasta tahdostaan lähelle, vapaudesta tulla tai olla tulematta.

Paula Vesalan biisi jatkuu niin, että hän kertoo ”täällä olevan kaikkia muitakin ihmisiä.” Joka päivä kohtaamme paljon muitakin ihmisiä. Meillä pitää olla vapaus kohdata kaikkia muitakin ihmisiä. ”Onks täällä muka muitaki ihmisii, ei ainakaan ketään yhtä hyvii, mä laitan kädet sun paidan alle.” Niin se sitten menee. Vapaus kohdata maailma, vapaus kohdata ihmisiä johtaa siihen, että muiden ihmisten joukossa näkee eniten sen yhden ihmisen, joka on antanut vapauden kulkea ovesta. Se on se ovi, josta aamulla pois kulkea, mutta illalla taas palata. Koska oven takana on ihminen, jonka paidan sisään haluaa kätensä laittaa.

Onnellisuus syntyy vapauden tunteesta.

Voi olla, että me puserramme vähän liikaa. Omistamme enemmän kuin rakastamme. Ihmiseen ei ole olemassa omistusoikeutta. Pitää vain uskaltaa rakastaa. Rakastaa niin paljon kuin vain osaa. Ilman olettamuksia ja liiallisia vaatimuksia. Ei toista ihmistä voi muuttaa. Hänelle pitää antaa vapaus olla oma itsensä. Jos se ei riitä, niin pitää päästää irti. Rakkaus ei pysy pakottamalla elossa. Voi sitä yrittää koristella materialla ja valheilla. Se ei vain koskaan riitä. Rakkaus vaatii ympärilleen tilaa ja vapautta.

Koska sen tilan ja vapauden sisällä ei kaipaa yhtään mitään muuta kuin puristua mahdollisimman lähelle ja jäädä.